Avohakkuu sääntelyryteikköön

Janica Ylikarjula, EK

Sisämarkkinat ja fiksu EU-lainsäädäntö. Nämä teemat nousevat päällimmäiseksi, kun olen keskustellut yritysten ja elinkeinoelämän järjestöjen kanssa EU:n parhaista puolista ja sen uudistamistarpeista. On varmasti selvää, kumpi on suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta EU:n kiistattomia saavutuksia ja kumpi vasta kaukainen tavoitetila. Joka tapauksessa ne ovat tiukasti linkittyneitä yhteen.

Sisämarkkinoiden syventämisessäkin on vielä paljon tehtävää, varsinkin kun katsotaan palveluiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa. Osa tästä työstä edellyttää uutta EU-tasoista lainsäädäntöä. Yritykset esittävät kuitenkin aidon huolensa siitä, kannattaako lisäsääntely. Jos lainsäännön ja sen valmisteluprosessin laatua ei saada kuntoon, työn lopputulos voi olla hyvistä tavoitteista huolimatta jopa lähtötilannetta heikompi.

Paremman lainsäädännön peräänkuuluttaminen ei kuitenkaan koske vain olemassa olevan sääntelyn perkaamista ja yksinkertaistamista vaan tavoite pitää huomioida kaikessa tulevassa lainsäädäntötyössä. Vaikka komission puheenjohtajan Barroson toisella viisivuotiskaudella komissio on antanut uusia aloitteita noin puolet vähemmän kuin hänen johtamansa komission ensimmäisellä kaudella, uutta sääntelyä tulee jatkuvasti lisää. Noin 1 000 säädöstä on hyväksytty parlamentissa kuluneella kaudella.

Ehdotukset lisäsääntelyksi eivät synny komissiossa tyhjiössä. Joku taho on esittänyt niistä toiveensa. Vaikka laajemmin katsottuna suomalaisen tai eurooppalaisen elinkeinoelämän kannalta jotakin säädöstä kritisoitaisiinkin, jotkut yksittäiset yritykset voivat siitä toki hyötyä.

Hyvän sääntelyn periaatteista lähes kaikki ovat samaa mieltä. Sääntelyn pitää olla selkeää, johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Sääntelyn tarpeellisuus pitää arvioida tapauskohtaisesti. Miksi lopputulos ei sitten tyydytä? Komission antama ehdotus voi näyttää elinkeinoelämän näkökulmasta vielä ihan hyvältä. Parlamentti- ja neuvostokäsittelyn jälkeen tilanne voi olla aivan toinen. Tavoitteet ovat voineet muuttua tai niissä on menty paljon alkuperäistä tarvetta pidemmälle. Ja tämä kaikki tapahtuu ilman asianmukaista vaikutusarviointia. Vastaako lopputulos enää alkuperäistä tarvetta? EU:n valmistelu- ja päätöksentekokoneiston toiminnassa on siis ongelmia.

EU-vaalien alla on nostettu esille EU-sääntelyyn liittyvä erikoinen kommentti: EU-lainsäädäntö on tehty suuria yrityksiä varten ja pienet yritykset kärsivät siitä. Tosiasia on, että ongelmallinen lainsäädäntö ei ole pientä eikä suurta, ei start-upia tai vakiintunutta yritystä varten. Suuremmilla yrityksillä on toki enemmän mahdollisuuksia sopeutua huonoon lainsäädäntöön kuin pienillä.

EU-lainsäädännön kehittäminen on EU-keskustelun kestoaihe ja sellaisena sen pitää pysyäkin. Tämä työ ei tule koskaan valmiiksi. Tarvitaan kuitenkin ajattelutavan muutos. Toistaiseksi keskiössä on ollut se, miten sääntelyn aiheuttamaa taakkaa voidaan minimoida. Perimmäiseksi tavoitteeksi pitää nyt asettaa se, miten sääntelyllä saadaan vahvistettua EU:n kilpailukykyä. On aika näyttää, että esitetty kritiikki otetaan vakavasti ja tilanteen korjaamiseen tartutaan todenteolla – niin komissiossa, neuvostossa kuin parlamentissakin.

Janica Ylikarjula
Brysselin toimiston päällikkö
Elinkeinoelämän keskusliitto EK