Hallituksen oma koulutuspäiväkiista

Mirja Hannula
Mirja Hannula, EK

Oppivelvollisuusiän korottaminen on Sixpackin ja Viisikon hallituksille työmarkkinakeskusjärjestöjen kolmen koulutuspäivän kiistaan verrattavissa oleva kivi kengässä ja monimuuttujayhtälö. Ratkaistavana on viime syksyn rakennepoliittisen ohjelman kirjaus: ”Uudistus koskee koko ikäluokkaa ja se valmistellaan siten, että sillä tavoitetaan erityisesti nuoret, jotka eivät pääse koulutukseen perusopetuksen jälkeen. ”

Neuvottelujen reunaehtona on minihallitusneuvottelujen kirjaus, ettei kustannusvaikutus julkiseen talouteen ylitä aiemmin sovittua enimmäismäärää, joka on 15 miljoonaa euroa. Koska hintalappu on määritelty ennakkoon, on hallituksen esityksen valmistelussa lähdetty etsimään ratkaisua juhlapuheiden ja selittelyjen tieltä sekä rakentamalla useiden asiaan liittyvien hallituksen esitysten kokonaisuus. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 30.6. piirsi osuvasti karttaa maastosta, jossa oppivelvollisuuden korottamisen kanssa liikutaan.

Oppivelvollisuuskysymyksen ratkaisijoiden  tulisi kyetä näkemään metsä puilta ja sitä ennen on raivattavana melkoinen viidakko. Ensin pitää opiskella useiden OKM:ssa valmistelussa olevien hallituksen esitysten kokonaisuus ja niiden yhteydet toisiinsa. Oppivelvollisuuden korottamisella on yhteys ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta koskevaan hallituksen esitykseen, jolla on taas yhteys vielä valmistelussa olevaan ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistukseen.  Kustannusvaikutusten lisäksi tulee pystyä arvioimaan myös muut uudistuksen vaikutukset koulutusjärjestelmän kokonaisuuteen, muun muassa mitä seurannaisvaikutuksia on lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen lisäksi aikuiskoulutukseen eli työurien pidentämiseen keskeltä. Kyse ei ole vain kustannusvaikutuksista, joiden niidenkin arvioiminen on työlästä ja perustuu olettamuksiin.

Oppivelvollisuusiän korottamisen valmistelussa on eksytty niin vaikeakulkuiseen suunnistusmaastoon, että maalin etsiminen olisi parasta aloittaa palaamalla lähtöruutuun. Eikä ratkaisu voi olla välivuosikoulutus. Ammatillisen koulutuksen tulee tukea koko työuran aikaista osaamisen lisäämistä, joten ammatillisen koulutuksen resursseilla toteutettava oppivelvollisuuden korottaminen ei tue työurien pidentämisen tavoitetta. Työuran alkumetreille pääsemiseen on etsittävä ratkaisua perusopetuksen suunnasta ja oppilas- ja opiskelijahuollon toimista sekä kohdentamalla 15 miljoonaa niihin nuoriin, joilla on ongelmia perusopetuksesta jatko-opintoihin siirtymisessä.

 

Mirja Hannula
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Kommentit

Kommentoi