Työelämän tarpeet unohdettu ammatillisen koulutuksen tulevaisuuslinjauksissa

Mirja Hannula
Mirja Hannula, EK

Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelemat hallituksen esitykset lukion ja ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa ja rahoitusmallia koskien ovat nähneet päivänvalon. Valitettavaa on, ettei lausuntokierroksen palautetta juurikaan kuunneltu, eikä esitysten vaikutuksista koulutusjärjestelmän palvelukykyyn ole edelleenkään olemassa arviota. Vaikka esitykset ovat osa hallituksen rakennepoliittista toimenpideohjelmaa, ei ole myöskään tiedossa niiden hintalappua tai miten saavutetaan lukiolle, ammatilliselle perus- ja lisäkoulutukselle ja vapaalle sivistystyölle asetettu 260 miljoonan säästötavoite.

On ollut harmillista seurata miten uudistusten valmistelua ovat ohjanneet poliittiset intohimot ja opetus- ja kulttuuriministeriön organisaatiorakenne enemmän kuin ammatillisen koulutuksen asiakastarpeet. Elinkeinoelämän muuttuviin osaamistarpeisiin vastaamiseksi ammatillisen koulutuksen tulisi palvella elinikäisen oppimisen periaatteella sekä työuralle siirtyvien että työuran aikaisen osaamisen päivittämisen ja uudistamisen tarpeita.  

Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen kokonaisuuden (oppilaitosmuotoinen, oppisopimus, näyttötutkinnot) tulee vastata nykyistä asiakaslähtöisemmin yksilöiden ja yritysten osaamistarpeisiin ja toimia nykyistä ketterämmin yhteen. Tämä tarkoittaa joustavuuden lisäämistä ja sääntelyn vähentämistä, mm. joustavia siirtymiä oppisopimuskoulutukseen. Nyt hallituksen esityksillä lisätään entisestään jäykkyyttä, mikä ei tue toimintatapojen uudistamista. Pyrkimyksenä on vetää rajaa ns. nuorten ja ns. aikuisten koulutukselle. Ehdotus vie ammatillista koulutusta taaksepäin, ei eteenpäin, vaikka työelämän osaamistarpeet muuttuvat niin nopeasti, ettei koulutus pysy muutenkaan vauhdissa mukana.

Ammatillisen koulutuksen merkitys on keskeinen yritysten osaavan työvoiman saatavuudelle ja yritysten kilpailukyvylle. Kilpailuedun saavuttaminen edellyttää yrityksiltä korkeatasoista ja ajantasaista osaamista, mikä asettaa vaatimuksia ammatilliselle koulutukselle. Ammatillisen koulutuksen järjestämislupa- ja rahoitusmallin tulisi mahdollistaa kysyntälähtöisesti koulutuksen järjestäjän reagointikyky ja joustavat toimintatavat eri toimialojen ja yritysten osaamis- ja koulutustarpeisiin. Nyt malli lähtee hallinto- ja järjestelmälähtöisestä ajattelusta, jossa ministeriön keskitettyä ohjausta tiukennetaan. Myös ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan norminpurkutalkoot, ei täsmäohjausta ja korvamerkittyä rahoitusta eri kohderyhmille.

Uudistuksen keskeisiksi periaatteiksi on määritelty ylläpitäjäneutraliteetti ja opiskelijan vapaa hakeutumisoikeus. Miten nämä periaatteet toteutuvat käytännössä? Ovatko kunnat, kuntayhtymät ja yksityiset koulutuksen järjestäjät tasavertaisessa asemassa, jos samanaikaisesti tavoitellaan ainoana kriteerinä vahvempia hartioita eli suurta opiskelijamäärää? Entä miten opiskelijan vapaa hakeutumisoikeus käytännössä toteutuu, jos lopputuloksena on yksi maakunnallinen koulutuksen järjestäjä tai kunta tai kaupunki alueen ainoana koulutuksen järjestäjänä?

Kun hallitus budjettiriihessä elokuussa päätti luopua oppivelvollisuusiän nostosta, ei syksyn aikana ole voinut välttyä ajatukselta, että nyt luodaan rakenteita tuleville uudistuksille. Sen verran sitkeässä työelämän osaamistarpeiden näkökulmasta ammatillisessa koulutuksessa keinotekoinen jaottelu nuorten ja aikuisten koulutukseen on valmistelussa ollut. Nuorisoikäluokkien koulutuksen järjestämisen muodot sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyön lisääminen ovat nyt keskeisiä tavoitteita. Jää nähtäväksi millaisen asennon seuraava hallitus ja opetusministeri ottaa tämän hallituskauden kestokiistakysymyksiin, joita opetus- ja kulttuuriministeriön suunnassa on riittänyt.

EK:n lausunnot

 

Mirja Hannula
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Kommentit

Kommentoi