Kannettu vesi ei kaivossa pysy – kehityspolitiikan suunnanmuutos

Satu Vasamo-Koskinen
Satu Vasamo-Koskinen, EK

Viime päivinä on vilkkaasti keskustelu Suomen kehityspolitiikan toteuttamisesta. Keskustelu on kyllä oikeutettua, pyöriihän kehitysyhteistyömäärärahoissa vuosittain yli miljardin euron potti. Joskus tuntuukin, että kehitysyhteistyömäärärahat ovat kuin kansallisaarre – katsoa saa, mutta ei koskea.

Tulevan kannalta olisi hyödyllistä katsoa onnistumisia, hyviä tuloksia ja korostaa niille rakentamista: panostaa sellaiseen yhteistyöhön, jolla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia kestävällä tavalla.

Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että talouskasvu luo parhaimmat edellytykset kestävän kehityksen rakentamiselle sekä köyhyyden vähentämiselle. Yksityinen sektori puolestaan on talouskasvun keskeisin lähde. Näiden kahden, kehitystavoitteiden ja yksityisen sektorin, yhdistäminen ei siis ole kummankaan häviö, vaan molempien voitto, win-win.

Miten yksityinen sektori sitten saadaan paremmin kytkettyä mukaan kehityspolitiikkaan? Ensimmäinen ja ratkaiseva toimenpide on asenneilmapiirin muutos. Asenteet ovat muuttuneet kehitysyhteistyön kohdemaissa. Haasteiden ratkaisemiseen toivotaan yhä useammin yritysyhteistyötä, innovaatioita ja investointeja perinteisen kehitysavun sijaan. Asenteet sen sijaan ovat muuttuneet huomattavasti hitaammin ns. avunantajamaissa, Suomi mukaan lukien.

Suomalaisilla yrityksillä on paljon arvokasta osaamista, jota kehitysmaissa tarvitaan ja myös kasvavaa kiinnostusta kehitysmaihin. Kun suomalainen yksityinen sektori halutaan aidosti kytkeä mukaan kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, on katseet silloin suunnattava alueille, joilla suomalaisilla yrityksillä on todellisia toimintamahdollisuuksia. Yrityksillä kun on vain yhdenlaista liiketoimintaa eikä erikseen kehitysmaaliiketoimintaa.

Asennemuutoksen ja liiketoiminnan mahdollistavan toimintaympäristön lisäksi yritykset tarvitsevat riskin jakamista eli kehitysrahoitusinstrumentteja. Koska yritykset kilpailevat maailmalla toisiaan vastaan, myös kehitysyhteistyöprojekteissa, on tärkeintä nostaa yksityisen sektorin kehitysrahoitusinstrumenttien kattavuus ja volyymi vähintään samalle tasolle kuin kilpailijamaillamme. On myös uskallettava kuulla yritysten viesti, jonka mukaan kauppapoliittiset, kehityspoliittiset sekä avunantajamaiden teolliset intressit kulkevat maailmalla tänä päivänä vahvasti käsi kädessä.

Kehitysyhteistyömäärärahojen allokointi on pysynyt perinteisesti tiukasti ulkoministeriön hallussa. Synergiaa toisi kuitenkin kehitysmaaliiketoiminnan nivoutuminen vahvemmin osaksi Team Finland ‐toimintaa sekä eri sektoriministeriöiden asiantuntemuksen vahvempi hyödyntämien. Tulisi jopa harkita kehitysyhteistyömäärärahojen jakoa eri ministeriöiden välillä.

Yrityksiä avoimesti kuuntelemalla saadaan osuvia vinkkejä miten asiat tulisi parhaiten ja tehokkaimmin tehdä. Monissa maissa yritykset ovatkin huomattavasti tiiviimmin mukana kehitysyhteistyön toteuttamisessa. Kehitystavoitteiden saavuttamisen ohessa yritykset ovat luoneet kontakteja sekä saaneet tarvittavia referenssejä, jotka puolestaan ovat siivittäneet uusia kauppoja ja vienyt yhteistyötä kohti kaupallista kumppanuutta. Se kuitenkin lienee monen hyväksymä tavoite: apuriippuvuuden vähentäminen ja kaupallisen yhteistyön vahvistaminen.

Satu Vasamo-Koskinen
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Kommentit 2

2 vastausta artikkeliin Kannettu vesi ei kaivossa pysy – kehityspolitiikan suunnanmuutos
  1. ajattelija sanoo:

    – KEHITYSMAA-APU. Miksi jakaa rahaa kun se ei ole tuottanut tulosta? Eikö ole parempi opettaa viljelemään ja kalastamaan eikä dumpata tukiaisten avulla tuotettua länsimaiden ruokaa tuhoamaan paikalliset kehittyvät markkinat ja perinteiset elinkeinot. Pois sieltä!.
    – avustusten ja TUKIAISTEN jako. Starttiraha on OK., mutta jatkuva tuki tappaa kehityksen ja kilpailun niin maataloudesta, terveydenhoidosta kuin muustakin ja nostaa kustannuksia.
    – SÄÄTELY. Liika säätely tappaa luovuuden, innovatiivisuuden, tylsistyttää ja nostaa kustannuksia, turvallisuutta käytetään jo keppihevosena vaikka mille rahastukselle rakennusteollisuudesta sairaanhoitoon
    – PERINNETIETOUS. Vanhan kansa osasi hoitaa itsensä terveeksi ilman lääkäreitä ja lääketeollisuutta. Samoin oli tietoa mm. puun ominaisuuksista ja käytöstä eri kohteissa ja kasveista. Se kaikki on unohdettu ja on syytä palauttaa käyttöön. Keskitytään suuryritysten hyvinvoinnin sijaan pieniin yrityksiin ja ihmisten hyvinvointiin = mahdollisuuksien sallimiseen eikä rajoittamiseen. Nyt mm. uudisrakentaminen on käytännössä kielletty maaseudulla. Suljettu kierto on pitkällä aikavälillä ainoa toimiva ratkaisu. Maailman ongelmat johtuvat kaupungistumisesta ja johtavat luonnon kiihtyvään tuhoutumiseen ja ihmisen erkaantumiseen luonnosta ja totuuksista epätodellisen keinomaailman pauloihin. Talouskasvuun ei kannata tuijottaa. Kaikkeen on kytkettävä maan, luonnon ja luonnollisuuden kunnioittaminen. Se tuottaa pitkässä juoksussa parhaiten.
    – uuden TIETOISUUDEN hyödyntäminen. Koska saamme lain vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoitomuodoista (perinteiset hoitomuodot mukaan lukien). Moni ihminen on pettynyt koululääketieteeseen ja saanut apua sen ulkopuolelta. Kauanko vielä tuemme lääkäriliittoa ja lääketeollisuutta? Puolueetonta tutkimusta ja kaikki toimivat menetelmät samalle viivalle verotuksen suhteen. Energialääketiede ja kvanttifysiikka nostavat jo muualla päätään.
    – MAAN HALLINTA: sallitaanko monikansallisten yritysten tulla valtaamaan ja pilaamaan maamme, vesistömme ja ruuantuotanto? Mitä saamelaisille edellä, sitä meille perässä. Jokaiselle kansalaiselle pitää taata perustuslaillinen oikeus maahan ja kasvattaa itse oma ruokansa suurimmaksi osaksi. Nyt EU ja virkamiehet vievät mahdollisuudet siihen ja ohjaavat liiketoiminnan suuryritysten syliin ja valvontaan ja hallintaan kuluu turhaan varoja
    – vahva OMA PUOLUSTUS ja elintarviketuotanto on paras tae muuttuvassa maailmassa.

  2. konsultti sanoo:

    Team Finland on nähty. Paljon puhetta, vähän tekoja. Parasta tehdä itse eikä luottaa vieraan apuun. Rahaa tarvis silti jostakin saada alkuponnistukseen tai kumppaneita. Organisaatiot ovat liian ylhäällä auttaakseen käytännön toimissa ja etenkään pieniä. Heille riittää kun kaikki toimii muodollisesti ja petolliset tai osaamattomat konsultit rahastavat.

Kommentoi