Jyrki Hollmén bloggaa: Suomi kuntoon – suurilla teoilla

Poliitikkoja ja järjestöihmisiä huimaa ex-yritysjohtaja Juha Sipilän tahti. Mies kokoaa samaan aikaan sekä hallitusta että sen ensimmäistä päätöskokonaisuutta - yhteiskuntasopimusta. Nyt Suomi Oyj tarvitseekin määrätietoisen toimitusjohtajan.

 

Jyrki Hollmén johtaa EK:n PK-toimintoa.
Blogin kirjoitti Jyrki Hollmén, joka johtaa EK:n PK-toimintoa.

Vielä suhteellisen vahvataseisen isänmaamme tuloskunto on rapautunut niin, että tuloksentekijälle on yrittäjien näkökulmasta suuri tilaus. Suomalainen työ pitää tehdä kannattavaksi ja kilpailukykyiseksi ilman devalvaatiota, muista markkinatalousmaista irtautunut julkiseen sektoriin törsääminen on lopetettava per heti. Yritysten elinvoimaa kahlitsevaa byrokratiaa pitää purkaa ja lupajonoista vapauttaa tuhansia suomalaisia työpaikkoja.

Olin pudota tuolilta lukiessani YLE:n uutisointia uusien kansanedustajien sote-kannoista: suuri valtaosa on sitä mieltä, että nykyjärjestelmään on varaa. Siis anteeksi mitä? Ei riitä, että ikärakenteen aiheuttama luonnollinen kustannuskäyrä nousee kuin vuoren rinne. Tämän päälle on rakennettu uusilla etuus- ja velvoitepäätöksillä 4,5 miljardin omatekoinen aikapommi, jota nyt työelämään yrittävien nuorten pitäisi estää räjähtämästä käsiin.

Keskustelin ennen vaaleja ehdokkaiden kanssa. Kuulin kerran reissullani, että julkisten menojen huimaksi kivunnut suhde bruttokansantuotteeseen nähden ei kerro rakenteellisesta ongelmasta vaan siitä, että vienti ei vaan vedä ja tulopuoli on siis liian pieni. Tuohan on sama kuin sanoisi, etten ole ylipainoinen, jos vaan saan kasvettua puoli metriä pituutta jonkin ihmeen kaupalla. Sitä ihmettä ei tule tapahtumaan. Tuloskunto on painoindeksistä kiinni. Ei Suomi voi menestyä kansainvälisessä kilpailussa, jos yrittäjän ja hänen työntekijöidensä kilpailukyky ja kannustimet valutetaan valtion ja kuntien pohjattomaan kassaan.

Moni oli jo pari vuotta sitten sitä mieltä, että silloisen hallituksen olisi pitänyt uhrata itsensä tekemällä päätöksiä, jotka johtaisivat tappioon seuraavissa vaaleissa. Päätökset jäivät tekemättä, mutta oppositio voitti vaalit tästä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi? Hallituksesta kesken kaiken ulos marssiminenkaan ei estänyt vihreitä ottamasta suurvoittoa. Mitä kansalaiset oikein haluavat? Mikä loppujen lopuksi ratkaisee äänestyskäyttäytymisen tänä päivänä?

Palapeli on joka tapauksessa niin levällään, että Sipilän muodostamalla hallituksella on mielestäni nyt riskinoton paikka. Niinhän yrityksetkin tekevät. Eivät ne pärjää ankarassa kansainvälistyneessä kilpailussa ilman rajua uudistumista, joka tarkoittaa aina myös vanhasta luopumista. Suomelle ei riitä ok-tason suoritus, vaan nyt pitää tulla roima tason nosto. Se ei taas onnistu kuin tekemällä merkittäviä muutoksia. Tämä tarkoittaa suurta poliittista riskiä. Sitä tarkoittaa kyllä tekemättömyyskin. Eivät ihmiset ole tietämättömiä. Suurin osa äänestäjistä tiedostaa, missä kunnossa Suomen talous on. Voi vaan olla, että usko politiikkaan hiipuu. Olisin odottanut suurempaa äänestysaktiivisuutta näissä kohtalon vaaleissa. Mutta ei. Politiikka pitää tehdä uudelleen kiinnostavaksi. Suomi kuntoon – suurilla teoilla.

 

Kuvituskuva: Pixabay.

Kommentit

Kommentoi