Simo Pinomaa: Työt ja niiden tekijät eivät kohtaa

Työpaikkoja hävisi viime vuosikymmenellä Suomessa reippaaseen tahtiin, mutta uusia tuottavia työpaikkoja syntyi tätäkin vauhdikkaammin. Rakennemuutos kannatti ja monilla aloilla suomalaiset yritykset nousivat maailman eturintamaan. Siinä sivussa talous kasvoi ja työttömyys aleni kohisten.

Vuonna 2009 alkaneen taantuman jälkeen kehitys on ollut yllättävän takkuista. Yhtenä selityksenä on se, että Suomen työmarkkinat eivät ole sopeutuneet uuteen maailman järjestykseen.

Inflaatio matelee yleisesti pohjalukemissa, mikä edellyttää aiempaa selvästi vaatimattomampia palkankorotuksia. Rahaliiton jäsenyys vaatii palkkajoustavuutta kilpailukyvyn palauttamiseksi. Digitalisaatio edellyttää uutta joustoa ja sopeutumiskykyä perinteisissäkin yrityksissä.

Viime aikoina työttömyys onkin Suomessa noussut rajusti. Virallisten lukujen mukaan liikutaan jossain 9 prosentin tuntumassa, mutta työministeriön myös pitkäaikaistyöttömyyden huomioiva työttömiin työnhakijoihin perustuva luku on peräti 14 prosentin korvilla.

Myönteistä pöhinää

Kyse ei todellakaan ole siitä, että yritykset pelkästään ajaisivat alas toimintojaan, sillä työpaikkoja on tälläkin hetkellä runsaasti auki. Tekemisen meininkiä siis on, mutta tilanne on muuttunut kaiken aikaa yhä kummallisemmaksi. Perusteluja on paljon.

Avoimet työpaikat ovat eri toimialoilla ja paikkakunnilla kuin työttömät. Kannusteet tarttua uuteen työhön usein puuttuvat. Näyttääkin siltä, että työttömäksi joutuneet eivät tartu työtilaisuuksiin entiseen malliin.

Työmarkkinoiden sopeutumisongelmien perinteinen mittari on ns. UV-käyrä. Se kertoo työmarkkinoiden joustavuudesta ja sopeutumiskyvystä suhteuttamalla avoimet työpaikat ja työttömyyden. (Kirjainyhdistelmä UV tulee englannin sanoista unemployment vacancies.)

Rakenteet jäykistyneet

Normaali tilanne on se, että työttömyys alentuu, kun avoimia työpaikkoja on paljon. Päinvastaisessa tilanteessa työttömyys nousee. Viime vuosikymmenten aikana UV- käyrä on siirtynyt yhä kauemmaksi oikealle, mikä viittaa siihen, että työmarkkinoiden ns. rakenteelliset ongelmat ovat kasvaneet.

Vuodesta 2011 alkaen työttömyyden ja avointen työpaikkojen suhde on erityisen rajusti laskenut, ja UV-käyrällä on liikuttu vaakatasossa. (Katso viikon graafi)

Omaa kieltään työmarkkinoiden ongelmista kertoo yritysten raportoimat rekrytointiongelmat. Taantumankin aikana ne ovat säilyneet yllättävän yleisinä.

Viime vuonna noin kolmannes EK:n jäsenyrityksien toimipaikoista ilmoitti rekrytointivaikeuksista. Näistä puolet kuului hotelli-, ravintola- ja matkailualan tehtäviin, toimihenkilötyöhön, terveys- ja sosiaalipalvelutehtäviin tai rakentamisen ammattitehtäviin.

Viikon graafi:

viikon graafi: työttömyys ja avoimet työpaikat

Työttömyys ja avoimet työpaikat 1973–2015

Katso animaatio tästä »

Viikon kysymys: Mikä on luonnollinen työttömyysaste?

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi