Talousguru kesätöissä: Niukkuus käy kalliiksi

Deadlinea edeltävän viimeisen illan paniikki on jokaiselle enemmän tai vähemmän tuttu asia. Valmista pitäisi olla aamuun mennessä, mutta työ on vasta alkutekijöissään. Uneton yö vietetään töitä paiskien ja onnistuminen vaatii tehokkuutta.

Joku taas saattaa turvautua rahapulan tullen epätoivoisiin keinoihin. Vuokran tai laskun eräpäivän lähestyessä rahaton voi päättää hankkia lisäaikaa pikavippaamalla – siitäkin huolimatta, että pikavippien ehdot ovat pahamaineiset ja lopputulos on usein ruma.

Ongelmat voivat kuulostaa toisistaan irrallisilta, mutta ajanpuutteella ja tyhjällä pankkitilillä on yksi yhteinen tekijä: resurssien niukkuus. Harvardin taloustieteen professori Sendhil Mullainathan ja Princetonin yliopiston psykologian professori Eldar Shafir esittävät kirjassaan Scarcity: Why Having Too Little Means So Much miten kiire, köyhyys ja jopa yksinäisyys ovat oikeastaan vain niukkuutta eri muodoissa.

Ajanpuutteella ja tyhjällä pankkitilillä on yksi yhteinen tekijä: resurssien niukkuus.

Mullainathan ja Shafir esittävät vastauksia esimerkkitilanteiden ja muidenkin tapausten syihin ja seurauksiin. Heidän mukaansa niukkuus pakottaa keskittymään akuuttiin ja ensisijaiseen. Siksi tehtävä työ nousee prioriteetiksi usein vasta viimeisenä iltana ja pikavippiin turvaudutaan vaikka se usein vain aiheuttaa lisää rahavaikeuksia tulevaisuudessa.

Moni sanoo työskentelevänsä tehokkaammin paineen alla, mutta niukkuuden synnyttämällä fokuksella on kääntöpuolensa: muut työt siirtyvät taka-alalle ja voivat unohtuakin. Kiireessä ihminen on todennäköisemmin hajamielinen muiden asioiden suhteen – liesi voi jäädä päälle, lapsen hakeminen harrastuksesta unohtua tai lasku jäädä hulinan keskellä maksamatta.

Se voi käydä niukkuudessa elävälle kalliiksi. Vähäisten resurssien suurin ongelma on, että ihan sananmukaisesti ihmisellä ei ole joustovaraa. Kiireisellä voi kaikki räjähtää käsiin, jos täyden kalenterin keskelle yhtäkkiä ilmaantuu jotain yhtä tähdellistä tehtävää. Äkillinen uusi askare ei olisi ongelma, jos viime tippaan jätetty muu työ olisi aloitettu aiemmin ja aikataulutettu paremmin.

Vähäisten resurssien suurin ongelma on, että ihan sananmukaisesti ihmisellä ei ole joustovaraa.

Jos taas esimerkiksi joutuu autokolariin, ja auton korjaamisesta koituu kova lasku, on vähävaraisen paljon vaikeampi löytää rahat tiukasta budjetistaan kuin sellaisen ihmisen, jolla on varoja pahan päivän varalle. Pienituloiset voivatkin usein jopa olla tarkempia rahan arvon suhteen kuin muut, sillä heillä ei ole varaa olla varomattomia. Niukkuudesta kärsivälle ikävät yllätykset käyvät paljon kalliimmaksi kuin sille, jolla on runsaasti.

Jokainen kulu on niukassa budjetissa vaihtokauppa – jokaisen ostoksen kohdalla pitää ajatella, että jos ostan tämän, mitä muuta en saa. Jopa yhden kahvin ostaminen voi olla tällainen kompromissi, kun taas moni ihminen ei jää ajattelemaan mihin muuhun rahan olisi voinut käyttää. Vuoden aikana sellaisten huolimattomien ostosten tai mukavuuksien summa voi olla suurikin. Se ei kuitenkaan ole ongelma, jos ihmisellä on joustovaraa.

Jokainen kulu on niukassa budjetissa vaihtokauppa – jokaisen ostoksen kohdalla pitää ajatella, että jos ostan tämän, mitä muuta en saa.

Kirjassa näitä ajatuksia laajennetaan esimerkiksi tarkasteltaessa köyhyyttä ja sen aiheuttamaa mielentilaa, jota niukkuus rasittaa. Itse sainkin ennen kaikkea ymmärrystä siihen, miksi köyhyydestä on vaikea pyristellä irti ja millaista taukoamatonta valppautta se vaatii.

Mullainathanin ja Shafirin kirja avaa silmät sille, kuinka niukkuus muovaa elämäämme. Taloudesta kiinnostuneelle Scarcity tarjoaa käytännönläheisen perspektiivin taloustieteen kannalta hyvin olennaiseen ilmiöön – onhan sanottu, että taloustiede on tiede, joka tutkii niukkojen resurssien kohdentumista.

Niukkoja resurssejahan me kaikki käytämme arjessamme. Niistä talouspolitiikassa kiistellään. Niistä on maailmantalous tehty.

Kommentit 1

Yksi vastaus artikkeliin Niukkuus käy kalliiksi
  1. Mikkis sanoo:

    Kirjoitus on varmasti totta. Suomalaiset ovat jakaantuneet kahteen eri leiriin töissä käyvät ja siellä sinnitelevät toinen joukko onkin sitten työttömät joilla ei ole paluuta työelämään. AY liike on rakentanut tietoisesti eriarvoista suomea jo pitkään. Jos laittaa googleen ”ei käy” yli 90% osuu AY liikeeseen. Kykenemättömyys nähdä nykyistä vaikeaa taloustilannetta jossa työttömyys on kasvanut jo 9 vuotta ja muualla tapahtuvaa muutosta on ajanut suomen historiansa vaikeimpaa tilanteeseen. SAK / STTK:n ajatus jossa työnantaja on aina vihollinen jota vastaan voi taistella millä konstilla tahansa on vahingollinen. Yleislakkolla uhkaaminenon ratkaisu lähes kaikkeen jos valtion äänestystulos on sellainen että AY liikeen tukipuolue SDP ei pääse hallitukseen seuraa ilmoitus että jos SDP ei pääsee hallitukseen seuraa raju lakko aalto.
    Suomi on menneisyydessä elävän, sokean, talousesta tietämättömän AY liikeen panttivanki.

Kommentoi