Onko maailmankuvasi tarua vai totta?

”Oletuksesi ovat ikkunasi maailmaan. Kuuraa ne silloin tällöin tai valo ei pääse läpi”, kirjoitti aikoinaan Isaac Asimov, edesmennyt kirjailija ja biokemisti.

Meille kaikille kertyy elämän varrella ennakkoluuloja, arvoja ja käsityksiä, jotka väistämättä värittävät tapaamme tarkastella maailmaa. Taloustieteilijät eivät ole poikkeus. Taloustieteeseen mahtuu monenlaisia teorioita, ja talouspolitiikasta on yhtä monta näkemystä kuin on siitä välittäviä ihmisiä.

Usein valitsemme tarjotuista teorioista sen, joka parhaiten tukee omaa maailmankuvaamme. Ajatuspaja Reason Foundationin tutkimusjohtaja Anthony Randazzo ja New York Universityn professori Jonathan Haidt väittävät myös ekonomistien tekevän näin. Heidän mukaansa taloustieteilijöiden kannattamat taloustieteen koulukunnat ja heidän moraalikäsityksensä korreloivat vahvasti keskenään. Edes ekonomistit eivät siis kykene olemaan täysin objektiivisia vaikka he mieluiten välttelevät moraalikysymyksiä taloudesta puhuessaan.

Tieteen sanotaan usein olevan objektiivista ja itseään korjaavaa – vanhat teoriat siirtyvät parempien tieltä. Taloustieteessä teoriat kuitenkin kilpailevat jatkuvasti keskenään eikä yhtä totuutta aina ole. Talouspolitiikassa yksi suuntauksista on aina vuorollaan ylitse muiden.

Uskomme oman totuutemme olevan se oikea.

Ei talouspolitiikkaa voitaisikaan tehdä ilman jonkinlaista näkemystä.  Demokratiassa kansa sanoo talouspolitiikasta sanottavansa äänestäessään. Talouspoliittisissa kannanotoissa on kuitenkin syytä tiedostaa lähtökohtansa. Useimmilla meillä ei ole samanlaista tietopohjaa kuin ekonomisteilla vaan meitä ohjaa ensisijaisesti oma kokemuksemme elämästä. Se muovaa käsityksiämme siitä, miten koko yhteiskunnan tulisi toimia.

Uskomme oman totuutemme olevan se oikea. Omaksumme helposti tietoa, joka tukee valmiita näkemyksiämme, ja sivuutamme herkästi asiat, jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa. Oli kyseessä sitten ennakkoluulo tai perusteltu näkökanta, ne ohjaavat päätöksentekoamme. Vaarallista on, jos talouspolitiikkaa määrittävät näkemyksemme lepäävät hataralla pohjalla eikä niitä koskaan haasteta.

Silloin tällöin on hyvä kuurata ikkunat, päästää valo sisään ja katsoa maailmaa tuorein silmin muistakin näkökulmista.

On vaikea kysyä itseltään, onko kaikissa kannoissaan todella oikeassa. Siksi nostankin hattua niille, jotka pystyvät kriittiseen itsetutkiskeluun ja sen tuloksena tekemään jossain asiassa jopa täyskäännöksen. Se on poikkeuksellinen saavutus siksi, että harva ihminen osaa kyseenalaistaa ajatteluaan ja muuttaa sitä uuden tiedon valossa. Ei miellyttääkseen muita, kuten joillain tuuliviiripoliitikoilla on tapana, vaan jopa senkin uhalla, että suututtaa jonkun.

Suomessa on tuoreita esimerkkejä poliitikoista, jotka ovat hypänneet leiristä toiseen ja saaneet samalla sekä aplodeja että paheksuntaa osakseen. Tuomitseminen on turhaa – onhan kaikilla oikeus mielipiteeseen ja kaiken järjen mukaan siis myös vapaus muuttaa mieltään. Tietysti suoraselkäisyys ja omien kantojen takana seisominen on ihailtavaa. Samalla kuitenkin soisi, että mieli pysyisi avoimena eikä ihminen uskoisi sokeasti omaan erehtymättömyyteensä.

Silloin tällöin on hyvä kuurata ikkunat, päästää valo sisään ja katsoa maailmaa tuorein silmin muistakin näkökulmista. Jos huomaa näkemystensä pölyttyneen ja vaihtoehtoisten ideoiden istuvan paremmin nyky-yhteiskuntaan, on syytä päivittää ajatteluaan. Omia aatteitaan saa ja pitää koetella. Vaikka ne tarkastelun kestäisivätkin, samalla oppii ainakin puolustamaan kantojaan muille.

Kommentit

Kommentoi