Suomen astuttava eturiviin unionin kehittämisessä

Suomella ja muilla Pohjoismailla on tärkeä rooli, kun mietitään Euroopan unionin kehittämistä Britannian brexitin jälkeen. Pohjoismaat ovat olleet Britannian rinnalla avainasemassa, kun unionissa on edistetty avointa kilpailua, yrittäjyyttä ja tätä kautta syntyvää ihmisten hyvinvointia. Nyt tämä rooli on entistä tärkeämpi.

Millainen on siis EU, jos Iso-Britannia ei ole mukana?

Britannia on korostanut avointa markkinataloutta, kauppapolitiikkaa, kilpailukykyä, parempaa sääntelyä ja ylipäätään EU:n toiminnan tehostamista. Erityisesti Ranskan harmistukseksi se on katsonut EU:n olevan lähinnä talousunioni eikä ole halunnut painottaa sen poliittista ulottuvuutta.

Iso-Britannia on saanut myös hankalan ja vaikean kumppanin maineen. Perusteltuja syitä on monia.
Osittain ”hankaluus” on johtunut siitä, ettei Britannia kuulu Euroopan talous- ja rahaliittoon EMU:un eikä Schengen-alueeseen. Se ei liioin tee EU-yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa eikä ole liittynyt EU:n perusoikeuskirjaan, jossa määritellään kansalaisten perusoikeudet. Lisäksi Britannia on saanut neuvoteltua itselleen palautuksen ”EU-jäsenmaksuunsa” merkittävänä nettomaksajana.

Ongelmallisena pidetyn jäsenmaan poistuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteistyö EU:n jäsenmaiden välillä juuri helpottuisi. Britannia tai muut EMU:n ulkopuoliset maat eivät ole estäneet talous- ja rahaliiton kehittämistä. Päinvastoin, myös niiden etu on ollut mahdollisimman hyvin toimiva euroalue.

Yleisesti arvioidaan, että Britannian ero lisää jäljelle jäävien unionimaiden yhteistyötä puolustus-ja turvallisuuspolitiikassa. Nopea eteneminen ei ole kuitenkaan helppoa, vaikka yhteistyö saanee sysäyksen myös viimeaikojen terroristi-iskuista.

Varmaa on, että neuvottelut EU:n monivuotisista rahoituskehyksistä ovat entistäkin kiivaammat. Harva asia herättää jo valmiiksi niin paljon intohimoja kuin EU:n budjetti, joka on suuruudeltaan noin prosentti alueen koko bkt:stä.
Brexit näkyy jo nyt konkreettisesti tutkimusyhteistyössä brittien ja muiden EU-maiden tutkimusorganisaatioiden välillä. Yhteistyöhaluja vähentää epätietoisuus siitä, miten toiminta jatkossa järjestetään EU:n tutkimusohjelmissa. Brittitutkijat eivät ole enää yhtä kiinnostavia kumppaneita tai he ovat itse vetäytyneet pois työläistä hakuprosesseista, joiden lopputulos on brexitin vuoksi entistä epävarmempi.

Miten Suomi asemoituu EU:ssa?

Vie todennäköisesti oman aikansa ennen kuin Britannia saa kansalliset intressinsä tärkeysjärjestykseen ja käynnistää EU:sta irrottautumisneuvottelut.

Tärkein valinta kiteytyy siihen, kumpi Britanniassa nähdään tärkeämmäksi: mahdollisimman läheiset taloussuhteet EU:n kanssa ja Lontoon Cityn vahva rooli rahoitusmarkkinakeskuksena vai maahanmuuton kontrollointi. Tuoreen pääministeri Theresa Mayn puheita kuunnellessa vaaka näyttää kallistuvan jälkimmäisen suuntaan.
Tiukoista puheista huolimatta molemmissa leireissä löytynee lopulta joustavuutta. Niin tärkeä on toimiva yhteistyö sekä Britannialle että muille EU-maille.

Myös muut EU-jäsenmaat joutuvat miettimään asemoitumistaan. Eurooppa on monien kriisien seurauksena heikentynyt ja jakaantunut. Maiden ryhmittyminen näyttää jatkuvan. Saksan rooli vahvistuu entisestään, halusipa se sitä tai ei. Tilannetta ei Saksassa helpota, että EU on nousemassa merkittäväksi vaaliteemaksi ensi syksyn parlamenttivaaleissa ja näkemykset eroavat nykyistenkin hallituspuolueiden välillä.

Usko avoimeen markkinatalouteen ei ole Saksassa samalla tavalla maan dna:ssa kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa tai Pohjoismaissa. Jatkossa EU:ssa onkin entistä vaikeampaa estää avointa markkinataloutta heikentäviä ehdotuksia. Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitää siirtyä eturiviin näiden asioiden puolustamisessa ja löytää uusiakin yhteistyökumppaneita. Suomen ja sen elinkeinoelämän tulee seisoa entistä vahvemmin tärkeiksi koettujen tavoitteiden takana.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi