Irina Simola bloggaa: Digimurroksen äärellä yhtä luukkua tavoittelemassa

Digitalisaatiosta ja sen tuomista mahdollisuuksista on riittänyt puhetta viime aikoina. Ja oikeasti: pakko siinä on jotain potentiaalia olla, kun tällainen riski- ja ongelmaorientoitunut ympäristöinsinöörikin siitä innostuu. Tästä yhä laajemmalle leviävästä ”positiivisesta pössiksestä” kannattaisi nyt ottaa kaikki hyöty irti.

Digitalisaation merkitys Suomen tulevaisuudelle on oivallettu hallitusohjelmaa myöden. Digitalisoidaan julkiset palvelut -kärkihankkeen alla toteutuksessa on tärkeitä projekteja niin kansalaisten kuin yritystenkin kannalta. Kansallinen palveluväylä (KaPa) sekä menossa olevat hankkeet mahdollistavat ensi kertaa aivan uudella tapaa irrottautumisen siiloista ja asiakkaan ottamisen keskiöön myös julkishallinnon ICT-hankkeissa.

Työtä toki riittää, sillä digitalisaation aste yritysten nykyisessä lupaviidakossa ei vielä päätä huimaa. Matkaa on elinkeinoelämän tavoitteeseen, jonka mukaisesti yrityksen asiointi esimerkiksi uusissa investointihankkeisssa hoituisi yhden ”digiluukun” kautta. Tai että viranomaisella jo hallussaan oleva tieto vaikkapa alueen kaavoituksesta tai luonnonsuojelualueista olisi paikkatietoon pohjautuen hyödynnettävissä automaattisesti.

Mutta mikä parasta! Enää yhden luukun palvelu ei ole utopiaa vaan realismia muutaman vuoden aikajänteellä.

On tullut selväksi, että vaikka massadatan ja tiedon louhinnan mahdollisuuksia ei ihan vielä kunnolla ymmärretäkään, tekniikasta ei digitalisaation mahdollistama murros ole kiinni, ajattelun tuulettamisesta ja toimintatapojen muuttamisesta sitäkin enemmän – ja… no, lainsäädännöstä. Tarvitaan muun muassa uusi tiedonhallintalaki, jotta periaate ”tietoja kysytään vain kerran” voi oikeasti toteutua. Tarve törmäyttää juristi ja bittinikkari on mitä ilmeisin.

Mutta ei pidä väheksyä ajattelutavan ja toimintatapojen muuttamisenkaan voimaa. Kuntien rakennuslupien käsittelyyn lanseerattu Lupapiste-palvelu on oiva esimerkki siitä, kuinka kiinteässä vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa toimintatavat oikeasti muuttuvat, palvelu paranee ja digitalisoituu. Kannattaa siis haastaa totuttua ja pohtia, miten palveluita saadaan nopeasti kokeiluun esimerkiksi julkisen ja yksityisen puolen yhteistyönä.

Tilaisuuksia ja uusia tapoja verkottumiselle, tiedon jakamiselle, yhdessä tekemiselle ja oppimiselle tarvitaan. Mietittävää riittää itse kullakin, miten voi omalta osaltaan olla edistämässä toimintatapojen muutosta. Heittääkö pallo seuraavalle vai ottaako koppi itse?

Kommentit

Kommentoi