Sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuksia pk-yrityksille

Mitä sote-uudistus tarkoittaa pk-sektorin näkökulmasta? Asiantuntijalääkärimme Jan Schugk bloggaa, että uudistus on epäonnistunut, jos pk-yritysten asema ei parane.

Sote- ja maakuntauudistuksesta on puhuttu paljon, mutta puhujien tarkoitusperistä riippuen kovin ristiriitaisesti. Asiaan perinpohjaisesti paneutumatta on vaikea hahmottaa, mitä todella on tapahtumassa. Piirretään siis uudistuksen kartta sellaisena kuin se tällä hetkellä näyttää toteutuvan.

Rahoitusta yksinkertaistetaan. Valtio kerää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden julkisen rahoituksen. Pääosa tästä rahasta jaetaan perustettaville 18 maakunnalle niiden väestömäärän ja väestörakenteeseen suhteutetun palvelutarpeen perusteella. Lisäksi maakunnat voivat periä asiakasmaksuja järjestämistään palveluista, mutta muita tuloja niillä ei ole.

Maakunnilla on velvollisuus järjestää asukkailleen valtakunnallisesti määritellyt sosiaali- ja terveyspalvelut palvelulupauksensa mukaisesti. Tietyt palvelut maakunnat voivat tuottaa itse palvelulaitoksissaan, mutta sellaiset palvelut, joissa on markkinaehtoista tarjontaa, niiden on tuotettava omistamissaan yhtiöissä tai hankittava muilta palveluntuottajilta – siis yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta.

Laaja valinnanvapaus kattaa perustason sote-palvelut. Kukin voi vapaasti valita itselleen palveluntuottajan asetetut kriteerit täyttävien palveluntuottajien joukosta ja vaihtaa tätä määrävälein niin halutessaan. Mitä perustasoon tarkalleen kuuluu ja millaisissa yksiköissä nämä palvelut tuotetaan, on vielä lopullisesti määrittämättä. Erikoistason palveluita varten tarvitaan pääsääntöisesti lähete tai etuuspäätös, mutta kun sellainen on saatu, voi palveluntuottajan pääsääntöisesti valita soveltuvien palveluntuottajien, niin yksityisesti kuin julkisesti omistettujen, joukosta. Maakunta rahoittaa sekä perus- että erikoistason palvelut.

Tähänastiset linjaukset vastaavat varsin pitkälle EK:n tavoitteita. Järjestäjän ja tuottajan tehtävät erotetaan toisistaan, joskaan ei yhtä täydellisesti kuin olisimme halunneet. Palveluiden tuotanto avataan nykyistä huomattavasti laajemmin muillekin kuin julkisen sektorin yksiköille, mikä antaa mahdollisuuden kilpailla niin laadulla kuin innovatiivisuudella. Asukkaiden valinnanvapautta laajennetaan ja rahoitus seuraa näitä valintoja. Työterveyshuolto säilyy rinnakkaisena palvelujärjestelmänä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa pk-sektorin näkökulmasta? Jääkö pienille yksiköille elintilaa, vai onko pöytä katettu vain suurille toimijoille? Oma näkemykseni on, että uudistus on epäonnistunut, jos se johtaa sote-palvelumarkkinoiden päätymiseen joihinkin harvoihin käsiin, sillä toimivilla markkinoilla tarvitaan kaiken kokoisia yrityksiä.

Etenkin sosiaalihuollon puolella pienten toimijoiden mahdollisuudet tarjota palveluita paranevat tehtyjen esitysten pohjalta selvästi nykyisestä asiakkaan valinnan vapauden kasvaessa. Terveyspalveluiden puolella kysymysmerkkejä on hieman enemmän, sillä paljon on kiinni siitä, millaiseksi tuotettavien peruspalvelujen kokonaisuus määritellään. Lähtökohdan on kuitenkin oltava sellainen, että palvelut voi tuottaa joko kokonaan omassa yksikössä tai verkostomaisesti, useiden palveluntuottajien yhteistyönä. Edellytyksenä on myös, että esimerkiksi palveluiden saatavuudelle tai tietoteknisille ratkaisuille asetettavat vaatimukset eivät ole kohtuuttomia pienyrityksillekään.

Sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitysluonnokset ovat parhaillaan lausuntokierroksella, mutta monikanavarahoituksen yksinkertaistamiseen ja valinnanvapauteen liittyvä lakiluonnos valmistuu vasta marraskuussa. Ratkottavaa on vielä paljon, joten juuri nyt on oikea hetki vaikuttaa siihen, millaiseksi valinnanvapauden pelisäännöt muodostuvat.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi