Blogataan omistajuudesta: Onko yrittäjäksi ryhtymisen oltava ihan näin hankalaa?

Ryhtyisitkö yrittäjäksi ja yrityksen omistajaksi? Helpommin sanottu kuin tehty. EK:n asiantuntija Hannu Ylänen bloggaa arkisesta hallintotaakasta.

EK:n omistajuusohjelman toimenpide-ehdotus #7:
Jatketaan markkinoiden toimintaa jäykistävän sääntelyn ja hallinnollisen taakan keventämistä

Sääntelyn kehittämisen ohella EK:n asiantuntija Hannu Ylänen on perehtynyt yhtiöoikeuteen, taloudelliseen raportointiin ja yhteiskuntavastuuraportointiin.

So many permits?! This is crazy country! Näin tokaisi avovaimoni, kun hän pohti ystäviensä kanssa pienen maitojääteekioskin avaamista Helsinkiin ja luki listausta tarvittavista luvista.

Avovaimoni on syntynyt Kiinassa, mutta hän on asunut Suomessa jo 8 vuotta ja on Suomen kansalainen. Suomi on tullut jo vuosien mittaan monella tapaa tutuksi. Suomalainen elämänmeno ja tavat sekä eläminen ja oleminen ovat kiinalaiseen kiireeseen ja hektiseen kilpailuun tottuneelle ihmiselle hyvinkin miellyttävä vaihtoehto. Opiskelu ja palkkatyön saaminen Suomessa on hänen mielestään varsin sujuvaa ja mutkatonta.

Sen sijaan kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen on kyllä melkoinen. Kaikki luvat ja prosessit ja papereiden täyttelyt. Ja ylipäänsä sen selvittäminen, mitä lupia tarvitaan ja mitä ei. Hygieniapassin tarpeellisuus käy järkeen. On ihan selvä asia, että kun elintarvikkeita käsitellään, tulee puhtaudesta pitää huolta. Mutta sitten nämä kaikki muut epämääräiset velvoitteet, joista ei aluksi edes ymmärrä mitään.

Tokihan on niin, että monia lupia ei nyt harkinnan kohteena olevassa elinkeinotoiminnassa edes tarvittaisi, kuten esimerkiksi jatkoaikalupaa, tupakkatuotteiden vähittäismyyntilupaa, anniskelulupaa tai terassilupaa. Mutta yhtä kaikki – lupien kirjo on hämmentävää luettavaa.  Ja lukuisten eri viranomaisten määrä – mikäli kaikki tarvittavat luvat olisivat relevantteja, sitä saisi olla yhteydessä jos jonkinlaisiin eri tahoihin rakennusvalvontaviranomaisista aina poliisiin asti. Byrokratia tuntuu sitä kohtuuttomammalta, kun kyseessä olisi it-alalla työskentelevän avovaimoni tapauksessa vain sivubisnes. Ensin pitäisi voida kokeilla, miten omat rahkeet yrittäjänä riittäisivät ja maistuisiko se Kiinassa niin kovin suosittu maitojäätee ylipäätään suomalaisille asiakkaille. Ja tästä johtuen velvoitteet lisääntyvät entisestään – nimittäin kun oma aika ei riitä tiskin takana seisomiseen, täytyisi sinne palkata joku ja seuraavaksi tuleekin jo tutustua   lukuisiin erilaisiin työnantajavelvoitteisiin.

Jotain valonkajastustakin on horisontissa. Paperisotaa on kyetty viime vuosina jonkin verran vähentämään. Totesinkin avovaimolleni, että vielä muutama vuosi sitten lupia ja velvoitteita olisi ollut vielä enemmän. Vastaukseksi sain lähinnä pään pyörittelyä ja jonkin tokaisun kiinan kielellä. Kun kysyin, mitä hän sanoi, totesi hän suurin piirtein näin: ”ei pysty, liikaa hommia”.

Ja lopuksi: avovaimoni on sitkeä tapaus. Hän on superahkera yksilö, joka on tottunut tekemään jo lukioiästä alkaen 12–14 -tuntisia päiviä. Hän ei helposti lannistu eli kyllä meillä kotona vielä jatkuu keskustelu siitä, miten nuo erilaiset luvat sitten voisi tarvittaessa hankkia…

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi