Rantahalvari bloggaa: Sosiaaliturvan kehittämisen oikeat ajurit

Kirjoitin tovi sitten blogin, jossa totesin, että alustatalouteen siirtyminen on huono peruste sosiaaliturvan uudistamiselle. Saamani myönteisen palautteen innoittamana jatkan samansukuisella teemalla: onko työsuhteiden muutosten takia syytä pohtia sosiaaliturvan perusteellista remonttia.

Palkansaajana tehtävä työ kuulemma koko ajan vähenee ja ei-työsuhteessa tehtävän ansiotyön määrä taas vastaavasti kasvaa. Jälkimmäinen tarkoittaa yrittäjyyttä sen eri muodoissa kuten itsensätyöllistäjänä, freelancerina, toimeksiantosuhteella, toiminimellä ja yhtiön kautta.

Tilastokeskuksen virallisista tilastoista tälle trendille ei saa vahvistusta.

Työllisiä yrittäjiä ja työllisiä yrittäjien perheenjäseniä on ollut suunnilleen sama määrä viimeiset vajaa 30 vuotta. Työllisiä palkansaajia on nykyään yhtä paljon kuin ennen 1990-luvun laman massatyöttömyyttä, joka alensi palkansaajien määrää tilapäisesti.

Viimeisen runsaan 10 vuoden aikana työllisten tekemät työtunnit ovat nousset hitusen. Nousu selittyy sillä, että palkansaajat tekevät työtunteja karvan verran enemmän kuin aiemmin. Yrittäjänä tehdyt työtunnit ovat sen sijaan säilyneet ennallaan.

Palkansaajan asemassa olevien TyEL-vakuutettujen lukumäärä ei ole muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana. YEL-vakuutettujen yrittäjien määrä on sitä vastoin kasvanut. Se johtuu erityisesti siitä, että YEL-vakuutus tuli lainmuutoksen takia pakolliseksi aikaisempaa pienemmällä yrityksen omistusosuudella.

Usein tuodaan myös esiin, että ”vakkarityöt” ovat vähentyneet reippaasti ja ne ovat korvautuneet osa- ja määräaikaisilla työsuhteilla.

Tällekään kehitykselle viralliset tilastot eivät anna tukea.

Viimeisen 20 vuoden aikana toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista on laskenut pari prosenttiyksikköä, mutta on edelleen yli 70 prosenttia kaikista työsuhteista.   Jatkuvan ja määräaikaisen osa-aikatyön osuudet ovat toki hieman kasvaneet, mutta määräaikaisten kokoaikaisten työsuhteiden osuus on taas himpun verran laskenut.

Tämänkään blogin tarkoituksena ei ole väittää, että sosiaaliturva olisi valmis eikä sitä tarvitse muuttaa. Kyllä tarvitsee!

Muutosten ajureina pitää kutenkin olla myyttien sijaan kunnolliset perusteet. Sellaisia ovat mielestäni etenkin kannustinloukut, synnytysikäisten naisten muita heikompi asema työmarkkinoilla, esteet työvoiman liikkuvuudelle, vaikeaselkoisuus ja talouden kantokykyyn nähden liian suuret kustannukset.

Edellinen blogi

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi