Tuuli Mäkelä bloggaa: Piilaakson verkostokulttuuria Suomeen!

Piilaaksossa verkostot perustuvat vastavuoroisuudelle: kiinnostavaa kaveria kannattaa jeesata, sillä seuraavassa kvartaalissa saatat itse tarvita pientä vetoapua. Syke on korkea ja mahdollisuuksiin tartutaan lennosta, kirjoittaa EK:n yrittäjyysasiantuntija Tuuli Mäkelä alkusyksyn opintomatkaltaan.

Piilaaksossa menestymisen edellytyksenä ovat verkostot. Kasvuyritysten polttopisteeseen suuntaavan yrittäjän taival voi siksi olla alkuun haastava: pääomaa ja huippuosaajia on tarjolla pilven kantamiin, mutta miten päästä niihin käsiksi?

Onneksi vipua on kuitenkin tarjolla. Vaikka kilpailu on kovaa, tietoa ja kontakteja jaetaan yllättävänkin avoimesti. Eräs tapaamani yrittäjä nostikin paikallisen verkostokulttuurin siksi yhdeksi asiaksi, mikä pitäisi tuoda laaksosta Suomeen: kiinnostava kaveri vinkataan avokätisesti eteenpäin hyödyllisen kontaktin juttusille, ja homma etenee.

Näin tehdään myös usein ilman välitöntä vastavuoroisuuden tavoittelua. Ihmiset luottavat siihen, että hyöty palautuu kyllä aikanaan tavalla tai toisella. Kun rummuttaa tarpeeksi kauan ja kovaa, joku vastaa kyllä kaikuun, kuvaili eräs toinen suomalaisyrittäjä.

Tapaamisen saa järjestettyä melkein kenen tahansa kanssa ja usein lyhyelläkin varoitusajalla. Kellotaajuus on kaiken kaikkiaan huomattavasti korkeampi kuin meillä pohjolassa: ajoitus on kaikki kaikessa ja mahdollisuuksiin tartutaan per heti.

Viesteihin vastataan saman päivän aikana (tai ei ollenkaan) ja tapaamiset järjestyvät tyypillisesti viikossa – ellei viime minuutilla tule joku muu ennennäkemättömän tärkeä mahdollisuus. Meillä Suomessa kalenterit lukitaan usein jäykästi kuukausien päähän, mutta jos ehdotat tapaamista Piilaaksossa niin pitkälle, et todennäköisesti saa edes vastausta – ihmisten on yksinkertaisesti vaikea vielä ennakoida niin pitkälle eteenpäin. Ethän edes voi tietää, onko firma ylipäänsä enää pystyssä tai ehkä muuttunut yön yli miljardin dollarin ”yksisarviseksi”.

Vaikka kontakteja jaetaan avokätisesti ja ensitapaamisen saa usein helposti, ei kuitenkaan kannata hötkyillä. Suurten sijoittajien tai yritysten puheille ei parane mennä liian aikaisin, vaan ajoitus on mietittävä tarkkaan.

Jokaiselle annetaan mahdollisuus, mutta ei välttämättä montaa mahdollisuutta. Jos siis päätyy tuhlaamaan arvokkaan kontaktinsa aikaa, voi pahimmassa tapauksessa päätyä ”ei-listalle”. Silloin ei uutta tapaamista hevin tule. Aika on rahaa verkostoitumisessakin!

Mitä sitten Piilaakson toimintakulttuurista voisi ottaa opiksi Suomeen?

Muutosvauhti maailmassa kiihtyy voimakkaasti, joten meidänkin kannattaisi liikkua yhä joustavimpiin ja ketterämpiin toimintatapoihin ja rakenteisiin. Sellaisiin, jotka mahdollistavat uusiin ja yllättäviin mahdollisuuksiin tarttumisen nopeasti ja lennosta kuten kirjoitin blogisarjan edellisessä osassa. Eräs suomalainen pk-yrittäjä esimerkiksi kerran kertoi ratkoneensa asian järjestämällä allakkansa siten, että joka toinen viikko on täysin kokousvapaa, jättäen näin tilaa spontaaneille tapaamisille ja luovalle ajattelulle.

Mitä taas tulee kansainvälisiin verkostoihin, meillä on maailmalla laajeneva julkisten toimijoiden Team Finland -joukkue, jolla on kohdemarkkinoiden verkostot valmiina. Tavanomaisten ”ovien avaus” -palvelujen lisäksi tämä suomalaisten toimijoiden joukko tulisi mieltää myös jokaisen ulkomailla onneaan koettavan suomalaisen verkostopääomana. Toisin sanoen: sillä missä on Team Finland, on jo jokaisella suomalaisyrittäjälläkin valmis paikallinen ponnahduslauta – niin Piilaaksossa kuin muissakin maailman kasvukeskuksissa.

Kommentit

Kommentoi