Kauppapolitiikka-blogi: Kuinka käy maailmankaupan? – WTO:n kohtalon vuosi

Maailman kauppajärjestö WTO on paljon vartijana. Vuonna 1995 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) seuraajaksi perustettu järjestö on monenkeskisen, avoimen ja sääntöperustaisen vapaakaupan keskeisin edistäjä. Kaupan vapauttaminen ja sääntelyn kehittämisen ohella sen kenties merkittävin saavutus on ollut yhteinen riitojenratkaisuelin, jolla on valta ratkaista kauppakiistoja ja valvoa päätösten täytäntöönpanoa, kirjoittaa Finnairin johtaja, EK:n EU- ja kauppapoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja Hanna Laurén.

Tällä hetkellä kauppapolitiikan suurin huoli liittyy kuitenkin juuri WTO:hon. Yhdysvaltojen vetäytyminen vastuusta uhkaa rampauttaa riitojenratkaisun – ja sitä myötä koko monenkeskisen järjestelmän vuoden loppuun mennessä. Ilman toimintakykyistä valituselintä vaarana on paluu takaisin vahvimman lakiin.

Yhdysvaltojen terävöitynyt kritiikki kumpuaa paitsi Trumpin hallinnon kauppapoliittisista linjauksista, myös aiheellisista huomioista WTO-järjestelmän puutteisiin liittyen. Järjestö ei ole onnistunut päivittämään toimintaansa nykyaikaan, mikä näkyy kansainvälisten kauppaneuvottelukierrosten jumiutumisena ja yleisenä uskottavuuden rapautumisena. Myös eri blokkien väliset ristiriidat jakavat jäsenmaita yhä selvemmin. Kivenä kengässä hiertää etenkin kysymys joidenkin nousevien talouksien kehitysmaastatuksesta sekä WTO:n kykenemättömyys vastata valtiontukien väärinkäyttöön.

Neuvotteluja monella raiteella

Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että WTO ei nykyisellään pysty vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin, saati tulevaisuuden haasteisiin. Yhteisymmärrys loppuu kuitenkin nopeasti, kun aletaan keskustelemaan siitä, miten järjestöä tulisi uudistaa.

EU on tuonut pöytään ehdotuksensa sekä laajemmaksi WTO-reformiksi että akuutiksi avuksi valituselimen toiminnan parantamiseksi. Näistä jälkimmäinen maistui muille, mutta ei Yhdysvalloille. Kolmikantaisissa neuvotteluissa EU:n, Japanin ja Yhdysvaltojen kesken huomio on toistaiseksi keskittynyt enemmän Kiinan valtionyhtiöiden markkinoita vääristävän toiminnan hillitsemiseen kuin WTO:n rakenteelliseen uudistamiseen. EU:n ja Kiinan yhteisen työryhmän tulokset ovat jääneet huomattavasti vaatimattomimmiksi.

Kitkaisesta etenemisestä huolimatta G20-maat sitoutuivat Buenos Airesissa tukemaan ”WTO:n tarpeellista uudistamista sen toiminnan parantamiseksi”. Kriittinen tarkastelupiste on jo ensi kesänä pidettävässä Osakan huippukokouksessa. Toivo elää, että EU:n ehdotus tarjoaisi Yhdysvaltojen torjuvasta vastaanotosta huolimatta lähtökohdan rakentavalle vuoropuhelulle.

Sääntöjen kehittämistä ja kaupan vapauttamista tarvitaan yhä

WTO on hallitustenvälinen järjestö, jonka päätöksistä vastaavat jäsenmaat. Toimien kohteena ovat kuitenkin kansainvälistä kauppaa käyvät yritykset. Yritysten ottaminen tiiviimmin mukaan uudistusprosessiin voisi auttaa päivittämään kauppajärjestelmää paremmin tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi.

Erityisesti sähköinen kauppa ja palvelukauppa kaipaavat selkeää sääntökehikkoa uudenlaisen protektionismin välttämiseksi. Palvelukaupan merkitys kasvaa jatkuvasti, mutta sen vapauttaminen ei ole edennyt samassa tahdissa. Tietovirtojen vapaan liikkumisen turvaaminen on edellytys kaikelle digitaalisen liiketoiminnan kasvulle. Tekoälyn ja esineiden internetin myötä sama tarve korostuu myös perinteisessä teollisuudessa. Tässä WTO:n johtajuudelle olisi huutava tarve. Maailman talousfoorumin Davosin kokouksessa asetettiinkin askelmerkit sähköisen kaupan neuvottelujen käynnistämiseksi myöhemmin keväällä.

Mikään kauppajärjestelmä ei ole täydellinen. WTO on kuitenkin onnistunut toimimaan tulppana kaupanesteiden kasautumiselle ja tuonut ennustettavuutta maailmankaupan toimintaympäristöön. WTO:n hajoaminen ei estäisi kansainvälistä kauppaa, mutta tekisi siitä huomattavasti riskialttiimpaa. Käytännössä valtiot voisivat asettaa tulleja ja muita kaupanesteitä mielivaltaisesti oman sisäpoliittisen agendansa mukaan. Yritysten olisi navigoitava eteenpäin paljon nykyistä tiheämmässä sumussa, minkä heijastuisi suoraan investointeihin, työllisyyteen ja talouskasvuun. Siksi WTO-järjestelmän tulevaisuus on äärimmäisen tärkeä asia Suomen ja koko maailman taloudelle.

Hanna Laurén
EK:n EU- ja kauppapoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kauppalehdessä

Muut Kauppapolitiikka-blogit

Kommentit

Kommentoi