Sanna-Maria Bertell: Hallitusohjelmassa uutta kuluttajapolitiikkaan – mutta miten käy kokonaiskuvan?
Satunnaisen hallitusohjelmalukijan on haasteellista hahmottaa kuluttajapolitiikan kokonaiskuvaa pelkästään ohjelmaa lukemalla. Kuluttajapolitiikka kun on jotain enemmän kuin kuluttajasuojalain yksittäiset pykälät, parhaimmillaan se on kasvun mahdollistavaa ja vastuullista yritystoimintaa tukevaa ohjausta.
Hyvä kuluttajapolitiikka näyttäytyy yritysten näkökulmasta siten, ettei niiden työtä vaikeuteta hankalasti navigoitavalla ja pirstaleisella sääntelyllä. Tässä on jo nykyiselläänkin tekemistä, säännöt ovat kieltämättä historian ja toimialojen sanelemana melkoisen hajautuneet. Yritysten kannalta on myös tärkeää, että viranomaisvalvonta on ennakoitavaa, neuvottelevaa ja ohjaavaa.
Uudessa hallitusohjelmassa huomio on yksittäisissä linjauksissa liittyen markkinointiin ja viranomaisten toimivallan vahvistamiseen. Kuluttajapolitiikka taipuu ohjelmassa myös ympäristöpolitiikan välineeksi, ja luvattu markkinatiedon tuottamisen tuki avaa paljon kysymyksiä.
Kuluttajaviranomainen on saamassa lisää toimivaltuuksia ja kovemmat sanktiot käyttöönsä. Kilpailuedellytysten turvaamiseksi markkinahäiriköt on saatava kuriin, ettei vastuullisten yritysten toiminta kärsi. Tasapaino kuitenkin ennen kaikkea, ja tässä yhteydessä tuleekin korostaa kuluttajaviranomaisen neuvonta- ja ohjausvelvollisuutta. Pelkillä kovilla seuraamuksilla kun ei mikään markkina kehity ja yksittäisiä markkinahäirikköjä lukuun ottamatta suomalaisyritykset nauttivat kuluttajien luottamusta.
Markkinoinnin puolella ollaan tarkastelemassa aggressiivisen markkinoinnin hillitsemistä sekä pikavippien että koti- ja etämyynnin tapauksissa. Täyskieltoa ei ehdoteta, ja toki jo nyt aggressiivinen markkinointi on kiellettyä. Toivottavasti mahdollisiin ongelmatapauksiin saadaan tartuttua ilman uutta erityissääntelyä.
Kuluttajapolitiikan ohjauksen tulisi perustua tiedolle, ja ohjelmassa luvataan tukea tiedon tuottamista. Hallitusohjelmakirjaus on kuitenkin monella tapaa kryptinen: tuetaan liiketoiminnallista kuluttajatiedon saatavuutta vahvistamalla kansalaisjärjestöjen rahoitusta. Miksi raha korvamerkitään kansalaisjärjestöille? Mitä dataa ollaan tuottamassa, avataanko vaikka päivittäistavaraketjujen kaikkia kulutustietoja vai tehdäänkö jotain paneelitutkimusta? Vastauksilla saattaa olla suuria merkityksiä esimerkiksi liikesalaisuuksien suojan kannalta. Ja jos ylipäätään tuotetaan verovaroin kuluttajadataa, sen tuottamisen tulisi antaa sopivimmalle taholle, reilun markkinaehtoisen kilpailutuksen kautta.
Kuluttajat ovat myös ympäristöpolitiikan ohjauksen keino, ja yhtenä hallitusohjelman tavoitteena on säätää nykyistä laajempi velvollisuus tarjota tietoa kuluttajille myytyjen tavaroiden ja pakkausten ympäristövaikutuksista. Kuluttajien tietoisuuden lisääminen on kannatettavaa, onhan hyvien valintojen tekeminen välillä haasteellista, ja ympäristöprofiiliaan parantavia yrityksiä on syytä kannustaa ja palkita helpottamalla siitä kommunikointia. Tässä kohtaa tarvitaan kuitenkin malttia, etenkin puhtaasti kansallisten pakkausmerkintöjen suhteen. EU:sta on jo tulossa tuotteiden vastavuoroisen tunnustamisen direktiivi, joka nimenomaan pyrkii poistamaan puhtaasti kansallisten sääntöjen aiheuttamia markkinoille pääsyn esteitä. Yrityksiä tulisi kannustaa parantamaan tuotteidensa ympäristöystävällisyyttä, ja kommunikoimaan tästä vapaaehtoisesti kuluttajille. Mutta tämä pitää tehdä järkevällä ja vertailukelpoisella tavalla, parantamalla vaikkapa elinkaariarviointien saavutettavuutta niin, että niistä tulisi houkutteleva vaihtoehto kaiken kokoisille yrityksille. Keskeistä on, että ympäristöväittämien ja- merkintöjen vaikutuksista tulisi tehdä perusteellinen selvitys sekä kuluttaja- että yritysnäkökulmasta ennen sääntelyä, ja tämä tulisi toteuttaa lähtökohtaisesti EU-tasolla.
Kuluttajapolitiikka on osiensa summa, ja parhaimmillaan se vahvistaa sekä vastuullisia yrityksiä että kuluttajien luottamusta markkinaan. Suomalaisella kuluttajapolitiikalla saa ja pitää tavoitella kansallisten markkinoiden kilpailullisuuden vahvistamista. Kotimarkkinan tulee kuitenkin olla ponnahduslauta yrityksille eikä pääsyeste sisämarkkinoille. Toimivat sisämarkkinat ovat myös kuluttajien etu.