Verohallinnolla on liian monta rautaa tulessa samaan aikaan

Verotuksen uudistusten kokonaiskuvan hallitseminen ja ­koordinointi on nykyisellään jäänyt turhan vähälle, kirjoittavat EK:n veroasiantuntijat Kauppalehdessä 4.11.2019.

Verohallinto on tehnyt viime vuosina suuria tietotekniikka­investointeja ja digitalisoinut toimintojaan menestyksekkäästi. Käsipelillä ennen tehtyjä työvaiheita on automatisoitu ja paperidokumentit on pitkälti siirretty tietojärjestelmiin. Toiminnan tehokkuus on parantunut.

Asioilla on kuitenkin kääntöpuolensa: suurissa ja kunnianhimoisissa hankkeissa epäonnistumisen riski kasvaa. Menestyksen myötä uudistusten kunnianhimotaso on kasvanut entisestään samalla, kun verottajan uudet hankkeet vaikuttavat yhä suoremmin yritysten ja muiden veronmaksajien toimintaan.

Vuoden alusta valitettavan keskeneräisenä käyttöön otettu tulorekisteri on tästä varoittava esimerkki. Tulorekisteriä on paikkailtu ja viimeistelty pitkin vuotta. Alkuvuonna suuri osa palkoista jäi rekisteröitymättä, ja näitä palkkoja korjataan järjestelmään edelleen.

Järjestelmäuudistuksen nopeus voi joskus olla ensi­sijaista yksityiselle yritykselle. Yritys voi halutessaan ja omalla riskillään päättää ottaa hieman keskeneräisenkin tietojärjestelmän käyttöön ja viimeistellä sen valmiiksi käyttöönoton ohessa. Viranomainen ei sen sijaan näin voi toimia. Ei etenkään silloin, kun tietojärjestelmän toimivuus on edellytys verovelvollisten laissa säädettyjen velvollisuuksien hoitamiseksi. Jos lisäksi keskeneräistä viranomaisjärjestelmää toistuvasti korjaillaan ja paikkaillaan, syntyy verovelvollisille täysin turhia kuluja omien järjestelmiensä jatkuvasta päivittämisestä vastaamaan viranomaisen kulloistakin versiota.

Näiltä osin olisi aiheellista tunnustaa, että projektit eivät aina ole menneet ihan suunnitellusti. Epäonnistumisista on myös jatkossa syytä ottaa opiksi. Tulorekisterin takana vuoroaan odottaa nimittäin melkoinen joukko verotuksen merkittäviä, sähköisiä menettelymuutoksia: osinkojen lähdeverotuksen kokonaisuudistus, alv-ilmoituksen tietosisällön laajennus, mahdollinen transaktiokohtaiseen alv-raportointiin siirtyminen, rajat ylittävien järjestelyjen uusi raportointivelvollisuus, eLasku, varainsiirto- ja valmisteverotuksen menettelyuudistukset ja niin edelleen.

Yhteensä tällaisia, yrityksille merkittäviä järjestelmämuutoksia edellyttäviä verotuksen menettelymuutoksia on vireillä tai toteutuksen alkumetreillä kymmenkunta. Iso osa näistä on alkamassa suurin piirtein samanaikaisesti.

Uudistustenkokonaiskuvan hallitseminen ja koordinointi on nykyisellään jäänyt turhan vähälle. Eri verolajit näyttävät suunnittelevan suuria menettely­uudistuksia kukin tahoillaan, jolloin ajoitus on enemmän tai vähemmän sattumankauppaa. ­Koordinaation ja harkinnan puutteesta kertoo sekin, että kaksi isoa arvonlisäverotushanketta on ainakin osin päällekkäisiä: jos arvonlisäverotuksessa päätetään lähivuosina siirtyä kohti transaktiokohtaista raportointia, nyt työn alla oleva ja erittäin työläs ja kallis alv-ilmoituksen tietosisällön laajennus jäänee osin vain parin vuoden turhaksi välivaiheeksi.

Muutoksia suunniteltaessa unohtuu usein, että jokainen tietojärjestelmämuutos maksaa. Esimerkiksi alv-ilmoituksen muuttaminen ylipäänsä jollakin tavalla voi aiheuttaa konsernille satojen tuhansien eurojen laskun, kun muutos – pienikin – on tehtävä kaikkiin eri konserniyhtiöiden moninaisiin järjestelmiin. Kokonaisuudessaan verottajan uudistuspaketin hintalappu elinkeinoelämälle noussee kymmeniin miljooniin.

On ilman muuta hyväksyttävää, että paremmasta, tehokkaammasta ja nykyaikaisemmasta hallinnosta aiheutuu väistämättä jonkin verran kuluja ja vaivaa verovelvollisille. Verohallinnon velvollisuus on kuitenkin varmistaa, ettei tätä taakkaa kasvateta turhaan. Verohallinnon ei pidä kerätä tietoja, joita se ei konkreettisesti tarvitse tai käsittele. Isojen uudistusten aikataulut tulee koordinoida niin, että hallitsemattomalta uudistusruuhkalta vältytään. Samaa asiaa koskevia perättäisiä uudistuksia tulee välttää. Ja tietenkin on varmistettava, että viranomaisen tietojärjestelmiä ei jatkossa oteta käyttöön ennen kuin ne käytännössä varmasti toimivat.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kauppalehdessä 4.11.2019

Kirjoittajat

Kommentit

Kommentoi