Perheyritysten sukupolvenvaihdokset

• 25 prosentilla yrittäjistä oli omakohtaista kokemusta perheyrityksen sukupolvenvaihdoksesta. Maaseudun yrittäjistä 32 ja kaupunkien yrittäjistä 23 prosenttia oli tehnyt sukupolvenvaihdoksen urallaan.
• 54 prosenttia yrittäjistä raportoi yrityksen liikevaihdon kasvaneen ja 14 prosenttia sen supistuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Kaupungeissa kasvuun oli yltänyt 61 prosenttia perheyrityksistä ja vain 9 prosentilla liikevaihto oli pienentynyt. Maaseudulla kasvu-uralle oli päätynyt 38 prosenttia, kun taas 23 prosentissa liikevaihto oli laskenut.

Yritysostot

• 36 prosentilla yrittäjistä oli omakohtaista kokemusta yritysostoista. Kaupunkien yrittäjistä 37 ja maaseudun yrittäjistä 33 prosenttia oli ostanut jonkun toimivan yrityksen uransa aikana.
• 67 prosenttia yrittäjistä raportoi yrityksen liikevaihdon kasvaneen ja 14 prosenttia sen supistuneen yritysoston jälkeen. Maaseudun yrittäjistä 71 prosenttia ilmoitti liikevaihdon kasvusta ja 6 prosenttia sen pienentymisestä. Kaupungeissa kasvua oli tapahtunut yritysoston jälkeen 66 prosentissa ja supistumista 17 prosentissa yrityksistä.

Yritysostot turvaavat maaseudun perheyritysten jatkuvuutta

EK:n Yrittäjyys-ryhmän vetäjän Jari Huovisen mukaan varsinkin perheyrittäjät ovat usein monia yrityksiä samanaikaisesti omistavia portfolioyrittäjiä. Useamman yrityksen rinnakkainen omistaminen on hyvin tavallista erityisesti maaseudulla.

”Maaseudun perheyrittäjät näyttäisivät laajentavan toimintaansa usein uusia yrityksiä ostamalla tai perustamalla. Maaseutuyritysten aktiivisuus yrityskauppamarkkinoilla voi olla seurausta mm. markkinoiden rajallisuudesta ja maaseudun työntekijäpulasta. Silloin yritysostoilla tavoitellaan maantieteellistä laajentumista, uusia liiketoimintoja, asiakkaita ja osaamista. Monille yritysostot saattavat olla myös keino varmistaa yritystoiminnan jatkuvuus omalla kotiseudulla, jonne maaseutuyritykset ovat usein syvästi juurtuneita ja sen kehittämiseen sitoutuneita.”

Kaikkiaan omistajanvaihdokset koskettavat laajasti työnantajayrityksiä. Omistajanvaihdos on tällä hetkellä ajankohtainen jopa 26 prosentille maaseudun ja 16 prosentille kaupunkien työnantajayrityksistä.

Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 770 työnantajayritystä, joista 200 oli maaseutuyrityksiä. Aineiston analysoimisessa on hyödynnetty yrityskoon ja päätoimialojen mukaan laskettuja painokertoimia, joiden ansiosta tulokset ovat suuntaa-antavasti yleistettävissä työnantajayritysten perusjoukkoon.

Tutustu tuloksiin myös infografiikan muodossa!

Rakennusalan luottamusindikaattori oli tammikuussa +3, eli sama kuin edelliskuun saldoluku. Alan luottamus on edelleen pitkän aikavälin keskiarvoa (-6) korkeammalla.

Palvelualan luottamusindikaattorin saldoluku oli tammikuussa +10, mikä on pisteen alempi lukema kuin joulukuussa. Luottamus painui poispäin pitkän aikavälin keskiarvosta, joka on +14.

Vähittäiskaupan luottamusindikaattori laski peräti 11 pisteellä tammikuussa. Indikaattorin uusin saldoluku oli -3, kun edellisen kuun saldoluku oli +8. Luottamusindikaattorin pitkän aikavälin keskiarvo on -1.

– Kuluvana vuonna talouden kasvu hidastuu, mutta odotukset ovat yllättävänkin myönteiset. Tämä edellyttää, että kauppasodassa eikä brexitissä tapahdu odottamattomia käänteitä. Yhdysvaltain historian pisin talouden nousuputki kannattaa pitää takaraivossa ja pohtia, miten se kantaa marraskuun presidentinvaaleihin asti. Paremmista signaaleista huolimatta alaspäin suuntautuvat riskit eivät ole poistuneet, Pakarinen sanoo.

EK:n julkaisemat luottamusindikaattorit kuvaavat yritysten suhdannetilannetta kyselyhetkellä.

• Luottamusindikaattori, tammikuu 2020
• Datasarja tammikuussa (Excel)
• Graafit
• Luottamusindikaattorin tulokset animaationa

Väestöennuste on laadittu siten, että se arvioi jokaisen kunnan väkiluvun joulukuun viimeisenä päivänä vuosittain vuoteen 2040 asti. Tällä viikolla julkaistiin viime vuoden vaihteen väestön ennakkotilasto, joka tarjoaa ensimmäisen mahdollisuuden verrata väestöennusteen lukuja toteutuneisiin lukuihin.

Vuoden lopussa Suomen väkiluku oli 3 007 asukusta suurempi kuin mitä syyskuussa laadittu ennuste ennakoi. Yksittäisten kuntien kohdalla heittoja vuoden 2019 lopun luvuissa on heittoja molempiin suuntiin.

Ryhmittelemällä kunnat kolmeen koko luokkaan, pienet kunnat (alle 10 000 asukasta), keskikokoiset kaupungit (10 000- 100 000 asukasta) ja suuret kaupungit (yli 100 000 asukusta), on mahdollista tarkastella, kuinka hyvin ennuste on arvioinut kaupungistumisen voimakkuuden.

Pienten kuntien yhteen laskettu väkiluku oli vuoden vaihteessa noin 0,2 % pienempi kuin mitä väestöennuste arvioi ja vastaavasti suurissa kaupungeissa oli yhteensä 0,2 % ennustettua enemmän asukkaita. Keskikokoisten kaupunkien osalta ennuste piti hyvin paikkansa ja poikkeama oli vain 0,02 %.

Erot eivät välttämättä kuulosta valtavailta, mutta ottaen huomioon, että ennusteen julkaisusta on vain muutamia kuukausia, niin 0,2 % heittokin on jo tuntuva. Näyttää siis siltä, että kaupungistumisen vauhti saattaa yllättää ennusteen laatijat, vaikka jo ennusteen mukaistakin kaupungistumisen vauhtia pidettiin sen julkaisun yhteydessä kovin ”hurjana”.

Joulukuun alussa kaikki suomalaiset asettuivat vastarintaan, kun Neuvostoliitto pommitti, hyökkäsi ja tarjosi suomalaisen Venäjälle paenneen kommunistin Otto Ville Kuusisen hallitusta. Torjuntavoitot rintamilla vahvistivat yhteishenkeä. Sota johdatti työnantajat ja ammattiyhdistysjohtajat keskusteluihin milloin komiteoissa milloin pommisuojissa.

Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm pyysi 8. tammikuuta1940 STK:n puheenjohtajaa Åke Gartzia seuraavaksi päiväksi neuvotteluihin työmarkkinajärjestöjen suhteiden parantamiseksi. Vaikka oli saatu torjuntavoittoja, Fagerholm vetosi että ”kansakunta on pidettävä yhtenäisenä kovienkin päivien tullessa”.

Gartz neuvotteli oman sisäpiirinsä kanssa ehdoista, joilla työnantajat lähtevät mukaan laajempaan neuvottelutilaisuuteen. Hackzell luonnehti työnantajien kokouksessa Fagerholmin ehdotusta, että kokouksessa sosiaaliministeri ”ikään kuin vihkisi molemmat osapuolet”. Tämä lienee ollut alku nimitykselle ”tammikuun kihlaus”.

Neuvottelut aloitettiin 17. tammikuuta Ravintola Königissä, joka oli sopivasti maan alla mahdollisten ilmahälytysten varalta. On sanottu, että entinen ulkoministeri Hackzell valmisteli julkilausumaa kuin ”jonkin uuden valtion tai toisessa maassa valtaan nousseen uuden regimen” tunnustamisena. Sitä se paljolti olikin, sillä tässä työnantajat tunnustivat periaatetasolla työntekijäjärjestöt neuvottelukumppaneiksi.

Osapuolten hyväksymänä kompromissina syntyi julkilausuma, joka vahvistettiin 23. tammikuuta 1940 ja annettiin saman tien lehdistölle julkaistavaksi:

 ”Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joitten tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat vastaisuudessa luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikissa niitten toimialalla esiintyvissä kysymyksissä niiden ratkaisemiseksi mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä.”

Martti Häikiö
professori, historiantutkija

Kattava tilastointi- ja tutkimustieto on tärkeää. On kuitenkin huomattava, että yrityksillä on paljon tietoa, joka on suojeltu esimerkiksi tietosuojan, liikesalaisuuksien ja tekijänoikeuksien näkökulmasta. Datan jakaminen ei voi olla itseisarvo – eikä varsinkaan pakon kautta. Dataintensiivisessä liiketoiminnassa yrityksen toiminta perustuu juuri tietovarantojen arvoon ja paremmuuteen kilpailijoihin nähden. Jos kaikki data olisi vapaata, voisivat vapaamatkustajat romuttaa datan ympärille rakennetun liiketoiminnan. Asetelma on sitä haastavampi, kun datatalouden kilpailu on globaalia.

Tilanne on aivan toinen julkisen sektorin puolella, jossa on oikein olettaa, että verorahoilla tuotetun tiedon on oltava myös muiden hyötykäytössä.

Tilastokeskus esittää, että datan jakaminen voitaisiin toteuttaa kumppanuutena, josta myös yritykset hyötyvät. Kumppanuus on kannatettavaa! Ollaan kuitenkin väärällä tiellä, jos yhteistyötä haetaan velvoittavuuden kautta.

Suositeltavampaa on edetä positiivisen mahdollistamisen kautta: helpotetaan datan vapaaehtoista jakamista. Porkkana toimii keppiä paremmin myös Suomen tietopolitiikassa. Hyvä uutinen on se, että suuri osa yrityksistä nimenomaan haluaa jakaa dataa. Sitä hankaloittavat esteet on purettava ja kannustettava uusia kokeiluja.

Yksityisen datan käyttö tarvitsee sääntöjä ja selkiyttämistä. Katseet kääntyvät maamme päättäjiin: Suomi tarvitsee nyt datatalouden visiota ja kehityksen rohkeaa johtamista. Liikenne- ja viestintäministeriön, valtiovarainministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön luomat datatalouden periaatteet antavat tälle työlle hyvät lähtökohdat.

Ensiksi, asuntorakentamista on ylläpidettävä jatkossakin korkealla tasolla, jotta kaupungistumisen myötä kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Vain kysyntään nähden riittävä tarjonta voi pitää asumisen hinnan kurissa. Toiseksi, tarvitaan lisää infraa, etenkin uusia raideyhteyksiä parantamaan alueiden saavutettavuutta ja tiivistämään maankäyttöä. Kestäviä liikkumismuotoja lisäämällä vastataan myös ilmastotavoitteisiin. Kaavoituksen kytkeminen joukkoliikennehankkeiden rahoittamiseen on nähty toimivaksi keinoksi yhdistää valtion ja kuntien intressit. Kolmanneksi, suurten kaupunkiseutujen sopimukset maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä (MAL-sopimukset) ovat hyvä esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä eri tahojen kesken. MAL-sopimuksia on jatkettava, kehitettävä edelleen ja kytkettävä ne osaksi valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa. Neljänneksi, Suomi tarvitsee nykyistä aktiivisempaa kaupunkipolitiikkaa, joka tukee kaupungistumiskehitystä ja vastaa siten edellä mainittuihin kehittämiskohteisiin.

On hyvä muistaa, että asuntomarkkinoiden toimivuuden parantaminen on yksi rakenteellinen toimi työllisyyden edistämiseksi. Työllisyyden nosto on tällä vuosikymmenellä ratkaisevassa roolissa hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisessa. Kasvukeskusten asuntotarjonnan lisääminen on myös osittainen ratkaisu syrjäseutujen ongelmiin. Kasvava tarjonta kasvukeskuksissa helpottaa työn perässä muuttamista.

Asuntomarkkinoille tarvitaan lisää markkinataloutta. On rakennettava enemmän ja kysyntään nähden oikeanlaista. Näin kotitalouksien käteen jäävästä palkasta pakollisten menojen osuus pysyisi paremmin kurissa ja parhaimmassa tapauksessa laskisi. Tämä heijastuisi suoraan myös asumistukimenoihin. Samaan aikaan pitäisi pyrkiä purkamaan kannustinloukkuja, joilla työn vastaanottamisesta tehdään nykyistä kannattavampaa. Mutta se on toinen tarina.

Mihin yritysten on syytä varautua?

Deloitten selvityksessä tarkasteltiin vuotta 2050 erilaisten skenaarioiden avulla (1,5 ja 4 asteen lämpenemispolut sekä erilaiset kauppapoliittiset kehityskulut). Analyysi osoitti, että ilmastonmuutoksen fyysiset vaikutukset (sääolot, ympäristömuutokset) aiheuttavat yrityksille vuoteen 2050 mennessä huomattavia muutoksia raaka-aineiden saatavuudessa, logistiikkareiteissä ja tuotannon sijoittumisessa. Sen rinnalla on varauduttava ilmastonmuutoksesta johtuviin epäsuoriin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat eri toimialojen kannattavuuteen, investointien rahoitettavuuteen, väestön muuttoliikkeisiin ja osaajien saatavuuteen.

Yhdeksän eri toimialan näkökulmat huomioiden tunnistettiin todennäköisiä ilmiöitä ja riskejä, joihin suomalaisten yritysten kannattaa varautua:

• Teollisuus kärsii ilmastonmuutoksen suorista vaikutuksia palvelualoja enemmän. Toimitusketjujen muutokset, raaka-aineiden hinnan nousu ja arvaamattomat tuotanto-olosuhteet muissa maanosissa vaikuttavat suoraan teollisen toiminnan kannattavuuteen. Palvelualoille vaikutukset tulevat epäsuorasti yleisen taloustilanteen ja esimerkiksi kulutuskehityksen kautta.
• Vähähiilinen ja voimakkaasti sähköistyvä yhteiskunta muuttaa energiajärjestelmän toimintaa ja vaatimuksia merkittävästi. Tarvittavien energiainvestointien toteutumiseen vaikuttaa toimintaympäristön ennakoitavuus ja eri toimialojen energiatarve tulevaisuudessa.
• Väestöliikkeet kasvavat jyrkästi vuoteen 2050 mennessä, jos laajoista alueista tulee asuinkelvottomia tai työskentelyolosuhteista sietämättömiä. Maahanmuutto vaikuttaa yritysten työvoiman saatavuuteen mutta myös kotimaiseen kysyntään.
• On varauduttava siihen, että ilmastopolitiikka linkittyy entistä vahvemmin kauppapolitiikan ja geopolitiikan kanssa. Vientivetoisen maamme kannalta on iso ero siinä, lähtevätkö maailman maat tavoittelemaan päästövähennyksiä avoimen kaupan ja yhteistyön kautta vai syveneekö protektionismi.
• Vähäpäästöisten teknologioiden t&k-edelläkävijyys voi tuoda Suomelle huomattavaa kansainvälistä menestystä. Se edellyttää kuitenkin lisää panostuksia ja onnistumisia niiden kaupallistamisessa.
• Ilmastonmuutos voi vahvistaa maamme investointivetovoimaa. Suomen on tärkeää profiloida itseään vähäisten ilmastoriskien ja kestävien sijoituskohteiden maana. Teknologisen osaamisen ohella uskottavuutta lisää valtion ja yksityisen sektorin yhtenäinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Neljä askelta yritysten ilmastovarautumiseen

Deloitte-selvitys sisältää maanosakohtaisia tarkasteluita ja mahdollisia tulevaisuuskuvia vuodelle 2050, joita myös yksittäisten yritysten kannattaa hyödyntää niiden edetessä omassa skenaariotyössään:

• Oman arvoketjun kartoittaminen ilmastoriskien kannalta: missä maanosissa ja valtioissa tapahtuvilla muutoksilla on merkitystä oman yrityksen kannalta?
• Tietopohjan kerääminen: millaisia fyysisiä vaikutuksia ja yhteiskunnallisia muutoksia näillä maantieteellisillä alueilla on odotettavissa ilmastonmuutoksen seurauksena? Mitkä epävarmuudet ja lähtöoletukset niihin vaikuttavat? Millaisten muuttujien varaan eri skenaariot rakennetaan?
• Skenaarioanalyysi: miten vaihtoehtoiset skenaariot vaikuttaisivat omaan liiketoimintaan? Mitä yhtäläisyyksiä eri skenaarioiden väliltä löytyy, joiden voi olettaa suhteellisella varmuudella toteutuvan?
• Jatkotoimenpiteet: miten yrityksen tulisi varautua tunnistettuihin vaikutuksiin? Millaisia strategisia ja operatiivisia päätöksiä kannattaisi tehdä ja millä aikavälillä? Millaiset kustannukset ja hyödyt toimenpiteillä on?

Tutustu raporttiin ja sen tiivistelmään.

Jatketaan keskustelua Twitterissä:
#ilmasto2050

i) onko tarpeen pyytää yritysten hallituksia laatimaan ja julkistaman kestävyysstrategia, johon sisältyisi koko toimitusketjun kattava due diligence -selvitys sekä mitattavat kestävyystavoitteet; ja

ii) onko tarpeen selkeyttää sääntöjä, joilla varmistetaan, että johtajat toimivat yhtiön pitkän aikavälin etujen mukaisesti.

Komissio velvoitti EU:n arvopaperivalvoja ESMA:n keräämään vuoden 2019 loppuun mennessä näyttöä pääomamarkkinoiden yhtiöihin kohdistamasta liiallisesta lyhyen aikavälin paineesta ja harkitsemaan tarvittaessa näytön pohjalta lisätoimia. ESMA konsultoikin markkinatoimijoita kesällä 2019 mm. seuraavista teemoista:

i) salkun kiertonopeus ja omaisuudenhoitajien omistusosuusjaksot;

ii) pääomamarkkinoiden mahdolliset käytännöt, jotka luovat liiallista lyhyen aikavälin painetta reaalitalouteen, mukaan lukien liikkeeseenlaskijoiden johdon palkitseminen.

ESMA julkaisi raportin löydöksistään joulukuun lopussa. Raportin mukaan tyypillinen investointihorisontti on ”vain” viiden vuoden mittainen, vaikka sidosryhmät pitivät pidemmän aikavälin horisonttina yli kuutta vuotta. Tutkimuksen havainnot eivät kuitenkaan tue väitteitä ns. kvartaalikapitalismin olemassaolosta.

ESMA ehdottaa raportissaan, että:

• komissio tutkii, onko syytä muuttaa MiFID II:n sijoitustutkimusta koskevaa sääntelyä siten, että kestävyysriskit tulevat paremmin huomioiduksi vakuuttajien, varainhoitajien ja sijoittajien toiminnassa.
• ESG-riskien raportoinnin osalta ESMA:n mukaan komission tulisi arvioida muutostarpeet ei-taloudellisen tiedon raportointi -direktiiviin (NFRD), jotta raportoinnin vertailtavuus, relevanttius ja luotettavuus paranisivat ottaen huomioon toisaalta myös avoimuusdirektiivin vaatimukset (Transparency Directive).
• Yritysjohdon palkitsemisen osalta ESMA tyytyisi pitkälti siihen, että komissio monitoroisi, miten vastikään voimaan tullut osakkeenomistajien oikeudet -direktiivi (SHRD II) vaikuttaa. Kuitenkin jotta sijoittajat voisivat arvioida ja hallinnoida kestävyysriskejä paremmin, tulisi ESMA:n mukaan harkita äänestysmahdollisuutta ei-taloudellisen tiedon raportista (non-financial statement).
• Lisäksi ostotarjousdirektiivin (Takeover Directive) muuttamista harkitaan

EK:n tiedossa ei ole pääomamarkkinoilla vallitsevia käytäntöjä, joista aiheutuisi oikeudetonta tai edes haitallista lyhyen aikavälin (”undue short-termism”) painetta yhtiöihin. Edellä luetellut ESMA:n raportin löydökset ovat pitkälti asioita, jotka ovat jo ennestään EU:n eri toimielinten agendalla. Raportissa ei tutkittu osakkeenomistaja-aktivismia, lyhyeksi myyntiä tai arvopaperilainausta eikä algoritmista tai HFT-kauppaa (High Frequency Trading). Komissio arvioi, ryhtyykö se toimenpiteisiin raportin johdosta.

Kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma sisältää paljon hyvin elementtejä vastuullisuuden lisäämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sääntelyn yksityiskohdissa tulee kuitenkin huomioida, ettei se aiheuta haittaa jo toimiville markkinamekanismeille sekä välttää ylimääräistä hallinnollista taakkaa yhtiöille.

EK on edustettuna ESMA:n arvopaperimarkkinoiden sidosryhmässä

• Blogi: Rahoitusmarkkinat saatava ilmastotavoitteiden taakse

Kotimaan liikenteessä meillä on pitkät etäisyydet, mutta tämän  kanssa pärjäämme. Sitä varten meillä on korkealaatuiset päätiet ja -radat, joilla liikenne on sujuvaa, tehokasta ja turvallista. Liikenneturvallisuus on parantunut Norjan malliin ja päästöt vähentyneet Ruotsin malliin.

Yhä laajemmalla verkolla voi liikennöidä 76 tonnin rekoilla ja sitä suuremmille painoille on vakinaistetut reitit. Maanteiden tavaraliikenne on Euroopan vähäpäästöisintä juuri Suomessa. Yhteydet ovat sujuvat satamiin ja merillä on vahvat tavaravirrat. Olemme läsnä maailman markkinassa.

Jos yrityksillä on tarpeita muun tie- ja rataverkon suhteen, niin aina löytyy virkamies, jonka puoleen voi kääntyä. Täsmätoimilla voidaan tieverkko pitää kaikkien kuljetusketjujen kannalta riittävässä kunnossa.

Yritykset valitsevat Suomen kestävien investointien kohteeksi myös sijainnin ja logististen ratkaisujen perusteella. Yrityksillä on hyvä kuva mahdollisuuksista ja reaaliaikainen tieto infran ja säädännön kehittymisestä virastojen palveluissa. Liikenneolosuhteita kehitetään kohti eurooppalaista kilpailukykyistä tasoa suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.

Joukkoliikenne on parantanut palveluaan ja kaksinkertaistunut kaupunkiseuduilla. Niinpä myös kaupunkien pääväylillä yritysten liikenne sujuu hyvin ja voi kasvaa.

Liikenneväylien rahoituksesta käydään vilkasta keskustelua. Asiantuntijat ovat kuvanneet analyyttisesti ja faktoilla eri vaihtoehtojen vaikutukset. Poliittiset ratkaisut voidaan tehdä parhaan tiedon valossa ja lisärahoituksella nopeutetaan liikenneolojen kehittymistä.

Työ- ja virkaehtoehtosopimusten päättyminen 2019–2021 

Lisätietoja Markus Äimälä, p. 040 703 2977