Energiaa kohtuuhintaan ja vähäpäästöisesti

Tulosta

Energia- ja ilmastopolitiikan perustehtävä on varmistaa kohtuuhintaisen ja vähäpäästöisen energian saatavuus. Näin kannustetaan yrityksiä investoimaan, mikä on myönteistä työllisyyden ja koko kansantalouden kannalta.

EK:n näkemys

  • Suomessa tulee luoda kilpailukykyiset toiminta- ja investointiedellytykset niin energian käyttäjille kuin energian tuottajille ja energiateknologian kehittäjille. Kansallista lisäsääntelyä ja kustannuskuormaa on vältettävä etenkin, kun EU:n velvoitteet joka tapauksessa jatkuvasti tiukentuvat.
  • Vuosikymmenten päähän ulottuvat suurinvestoinnit edellyttävät johdonmukaista, selkeää ja pitkäjänteistä politiikkaa (energia- ja ilmastopolitiikka, veropolitiikka, ohjauskeinot jne).
  • Ympäristölupa- ja kaavoitusprosessien sujuvoittaminen on välttämätöntä, kun halutaan saada investointeja käyntiin.
  • Suomelle on tärkeää vähentää riippuvuutta tuontisähköstä. Siksi kotimaiseen sähköntuotantoon tarvitaan mittavia investointeja. Asian merkitys on korostunut, kun vanhaa lauhdesähkön tuotantoa on poistunut merkittävissä määrin markkinoilta. Toimitusvarmuus on uhattuna huippukulutustilanteissa.
  • Sähkön ja lämmön tuotannossa on hyödynnettävä monipuolisesti eri energialähteitä. Energia- ja resurssitehokkaan yhteistuotannon (CHP) kannattavuus ja kilpailukyky on turvattava. Jos myös yhteistuotantoa korvautuu erillislämmöntuotannolla, kasvaa sähkötehopula entisestään.
  • Uusiutuvaa energiaa tulee edistää teknologianeutraalisti, kustannustehokkaasti ja mahdollisimman markkinaehtoisesti. 2020-luvulla ei tulisi enää ottaa käyttöön EU:n päästökaupalle päällekkäisiä tuotantotukia.
  • Ilmastonmuutosta on tärkeää hillitä siirtymällä vähäpäästöiseen energiaan ja parantamalla energiatehokkuutta globaalisti. Päästöjen maailmanlaajuinen hinnoittelu olisi kustannustehokas tapa saavuttaa tarvittavat päästövähennykset.

Energia – suuri suomalainen mahdollisuus

Suomessa on vahva energiateollisuus, joka tekee massiivisia investointeja kotimaiseen, vähäpäästöiseen energiaan.

Toiseksi, meillä on perusteollisuutta, joka on vuosikymmenten saatossa kehittänyt resurssitehokkuuden huippuunsa ja vähentänyt päästöjään kunnianhimoisesti. On siis ekologisestikin perusteltua pitää teollisuus Suomessa.

Kolmanneksi, olemme tuotteistaneet tätä energiaosaamista muidenkin käyttöön tarjoten cleantech-ratkaisuja vientimarkkinoille.

Meillä on siis edellytykset nostaa energiaan liittyvä liiketoiminta Suomen uudeksi kasvumoottoriksi. Tämä kuitenkin edellyttää, että maastamme tehdään houkutteleva sijaintipaikka investoinneille, tuotannolle ja työpaikoille.

 

Energian hinta heijastuu laajalti

Maantieteestä ja teollisuusrakenteesta johtuen Suomi on erityisen riippuvainen kohtuuhintaisesta energiasta. Hintakehitys vaikuttaa suoraan talouskasvuun, yritysten kustannuskilpailukykyyn ja työllisyyteen sekä myös kansalaisten elinkustannuksiin.

Energia- ja ilmastopolitiikka kytkeytyvät yhä tiiviimmin yhteen. Energian hintaan vaikuttaakin ratkaisevasti se, kuinka kunnianhimoisia päästötavoitteita EU:ssa asetetaan. Nykyiselle, vuoteen 2020 ulottuvalle kaudelle EU:ssa on asetettu kolme rinnakkaista tavoitetta:

  • Kasvihuonekaasuja tulee vähentää 20 %, Suomen ei-päästökauppasektorien velvoite -16 % verrattuna vuoteen 2005.
  • Uusiutuvan energian käytön osuus tulee EU:ssa nostaa 20 %:iin. Suomen velvoite on 38 % ja liikenteessä kansallisesti 20 %.
  • Energiatehokkuutta tulee parantaa 20 % (ohjeellinen tavoite).

EU:n huippukokouksessa lokakuussa 2014 päätettiin jo seuraavan kauden eli vuoteen 2030 ulottuvat tavoitteet. Kasvihuonekaasujen päästöjä tulee vähentää vähintään 40 %, uusiutuvan energian osuus EU-tasolla nostaa vähintään 27 %:iin ja energiatehokkuutta parantaa EU-tasolla vähintään 27 %. Näitä koskevat lainsäädäntöehdotukset annettiin vuonna 2016, ja ne ovat nyt parlamentin ja neuvoston käsittelyssä EU:ssa.

Myös kansallinen lainsäädäntö, veroratkaisut ja uusiutuvan energian tuet vaikuttavat energian kustannuksiin. Esimerkiksi palveluiden sähkövero on Suomessa jopa neljäkymmenkertainen verrattuna EU:n asettamaan minimitasoon. Sitä tulisikin alentaa kohti teollisuuden sähköverotasoa.

 

Vähäpäästöistä kotimaista energiaa

Jo yli kolme neljäsosaa suomalaisesta sähköntuotannosta on hiilidioksidineutraalia. Osuutta voidaan edelleen kasvattaa ydinvoiman ja uusiutuvien energialähteiden avulla. Samalla parannettaisiin omavaraisuutta; nyt tuontienergian osuus on noin kaksi kolmasosaa.

Olemme maailman johtavia maita uusiutuvan energian käytössä. EU:n asettamat velvoitteetkin ovat kovia, mikä on johtanut niin Suomessa kuin muissakin jäsenmaissa jatkuvasti kasvaviin kansallisiin tukiin. On tärkeää, että 2030-tavoitteissa uusiutuvan energian tavoitetta ei enää jaeta sitoviksi kansallisiksi tavoitteiksi.

Ydinvoima sopii uusiutuvan energian ohella hyvin Suomen energiapalettiin, jossa tavoitellaan hiilidioksidipäästötöntä energiantuotantoa. Sähkön tarve lisääntyy, kun se korvaa yhä useammin polttoaineiden käyttöä esimerkiksi lämmityksessä ja liikenteessä.

Vesivoimaa tarvitaan yhä enemmän säätövoimaksi, kun ajallisesti vaihteleva tuulivoima lisääntyy sähköjärjestelmässä. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) laajentaminen on tärkeää niin energiatehokkuuden kuin uusiutuvan energian näkökulmasta. Metsä- ja bioenergian lisääminen nykyisessä voimalaitoskannassa edellyttää polttoturpeen käyttöä tukipolttoaineena. Samalla turve parantaa voimalaitosten polttoaineiden saatavuutta.

Lähivuosina tarvitaan suurinvestointeja energiantuotantoon ja sitä tukevaan infrastruktuuriin (esim. sähköverkot, kaasuputket ja -terminaalit). EU-tasolla puhutaan jopa yli tuhannesta miljardista eurosta.

Politiikan ja sääntelyn ennakoitavuus on elintärkeää, sillä energiainvestoinnit ovat pitkäikäisiä ja niihin sitoutuu huomattavia pääomia. Energiasektori on pääomavaltaisin teollisuudenala.

Energia- ja ilmastotiekartta 2050 sekä 2030-strategia ja -suunnitelma viitoittaa tulevaa politiikkaa

Suomen hallituksen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikä tarkoittaa energian käyttöön liittyvien päästöjen likimain nollaamista. Viime hallituskaudella laadittiin parlamentaarisesti Suomen energia- ja ilmastotiekarttaa, jossa tarkastellaan keinoja, vaihtoehtoja ja vaikutuksia vuoden 2050 ilmastotavoitteen saavuttamiseksi.

Tiekarttatyön perustana hyödynnettiin keväällä 2013 valmistunutta kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivitystä. On tärkeää, että valmistelu tehtiin parlamentaarisesti, sillä näin on mahdollista paremmin taata pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus yli hallituskausien.

Samoin nykyhallituksen valmistelemien kansallisen energia- ja ilmastostrategian sekä ilmastolain mukaisen keskipitkän aikavälin ilmastopoliittisen suunnitelman toimenpiteiden on viitoitettava myös seuraavien hallitusten politiikkaa pitkäjänteisyyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi.