Yhteinen ilmasto vaatii globaalin ilmastopolitiikan ja hiilen hinnoittelua

Tulosta

Ilmastopolitiikan lopputuloksena tulee olla päästöjen aito vähentäminen – ei se, että ne vain siirtyvät EU:n ulkopuolelle.

EK:n näkemys

  • Pariisin ilmastosopimuksen laaja ja ripeä ratifiointi on keskeistä. Sopimuksen toimeenpano toisi moninkertaisen hyödyn: päästöt vähenisivät maailmanlaajuisesti, yritysten kilpailukenttä tasapuolistuisi ja cleantech-ratkaisuille syntyisi valtaisat globaalit markkinat.
  • Hiiilidioksidipäästöillä tulisi olla hinta maailmanlaajuisesti. On tärkeää, että tämä hinta muodostuisi markkinaehtoisesti.
  • Myös merenkulun ja lentoliikenteen päästöjen sääntelyssä tulisi edetä kansainvälisten sopimusten kautta.
  • EU:n ilmastopolitiikassa on huolehdittava kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten kilpailukyvystä.
  • Suomalaista ympäristöosaamista tulee tuotteistaa ja kaupallistaa maailmanmarkkinoille. Näin suomalaisyritykset voivat vähentää päästöjä moninkertaisesti verrattuna siihen, että vaikutukset ulottuisivat vain kotimaahan.
  • Avoin kansainvälinen kauppa on edellytys vähäpäästöisten innovaatioiden käyttöönotolle. Protektionismia tulee välttää.

Yritykset avainasemassa

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää uusia vähäpäästöisiä ja energiatehokkaita ratkaisuja, jotka ovat myös taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Olennaista on niiden leviäminen maailmanlaajuiseen käyttöön.

Yritykset ovat avainasemassa näiden ratkaisujen kehittäjinä. Yritykset myös pitkälti rahoittavat siirtymisen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, kun ne investoivat ilmastoa säästäviin tuotteisiin, teknologioihin ja tuotantomenetelmiin. Siksi toiminta- ja investointiympäristön on oltava ennakoitava, pitkäjänteinen ja suotuisa niin lupakäytäntöjen kuin verotuksen ym. reunaehtojen kannalta.

Ilmastopolitiikka vaikuttaa konkreettisesti yritysten toimintaan, sillä se aiheuttaa nousupaineita energia-, tuotanto- ja kuljetuskustannuksiin. Kustannuksia syntyy sekä päästövelvoitteista että erilaisista taloudellisista ohjauskeinoista kuten verotuksesta.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Ilmastokysymystä ei ratkaista, elleivät kaikki merkittävät talousalueet sitoudu päästövähennyslupaustensa toteuttamiseen ja edelleen kiristämiseen. Nyt voimassa olevassa Kioto2-sopimuksessa ovat mukana vain Eurooppa ja Australia. Kattava kansainvälinen Pariisin ilmastosopimus pyritään saamaan voimaan vuonna 2020. Ilmaston, EU:n ja eurooppalaisten yritysten kannalta keskeistä olisi saada vähintään kaikkien G20-maiden nopea ratifiointi. Kaikkiaan tarvitaan vähintään 55 maan ratifiointi ja vähintään 55 % maailman päästöistä mukaan, jotta ilmastosopimus astuu voimaan, mutta pelkästään G20-maiden päästöt kattaisivat 75 % globaaleista päästöistä.

EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on laskenut jo alle 10 %:in. Silti EU on ainoa keskeinen talousalue, jolla on laillisesti sitova absoluuttinen päästövähennysvelvoite (-40 % vuoteen 2030 mennessä). Tämä yksipuolinen ilmastopolitiikka lisää ns. hiilivuodon riskiä, jolloin tuotanto ja työpaikat voivat siirtyä EU:n ulkopuolelle ja markkinoita valtaavat yritykset, jotka voivat toimia löyhempien ilmastovelvoitteiden alla.

Päästökauppa

EU on valinnut päästökauppajärjestelmän keskeiseksi keinoksi, jolla se ohjaa ja toteuttaa ilmastotavoitteitaan. Päästökauppa on markkinaehtoinen keino, jolla kasvihuonekaasupäästöille määritellään ”hintalappu”. Tärkeää olisi, että myös muilla keskeisillä talousalueilla päästöille tulee mahdollisimman pian hinta. Tämä antaisi myös mahdollisuuden esimerkiksi päästökauppajärjestelmien linkittämiselle ja pitkällä aikavälillä etenemistä kohti globaalia päästöjen hinnoittelua.