Yhteinen ilmasto vaatii globaalin ilmastopolitiikan ja hiilen hinnoittelua

Tulosta

Ilmastopolitiikan lopputuloksena tulee olla päästöjen aito vähentäminen – ei se, että ne vain siirtyvät EU:n ulkopuolelle. Se ei palvele ilmastoa ja vähentäisi työpaikkoja Euroopassa.

EK:n näkemys

  • Pariisin ilmastosopimuksen laaja ja ripeä ratifiointi oli tärkeää. Sopimuksen toimeenpano toisi moninkertaisen hyödyn: päästöt vähenisivät maailmanlaajuisesti, yritysten kilpailukenttä tasapuolistuisi ja cleantech-ratkaisuille syntyisi valtaisat globaalit markkinat.
  • Hiiilidioksidipäästöillä tulisi olla hinta maailmanlaajuisesti. On tärkeää, että tämä hinta muodostuisi markkinaehtoisesti.
  • Myös merenkulun ja lentoliikenteen päästöjen sääntelyssä tulisi edetä kansainvälisten sopimusten kautta.
  • EU:n ilmastopolitiikassa on huolehdittava kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten kilpailukyvystä.
  • Suomalaista ympäristöosaamista tulee tuotteistaa ja kaupallistaa maailmanmarkkinoille. Näin suomalaisyritykset voivat vähentää päästöjä moninkertaisesti verrattuna siihen, että vaikutukset ulottuisivat vain kotimaahan.
  • Avoin kansainvälinen kauppa on edellytys vähäpäästöisten innovaatioiden käyttöönotolle. Protektionismia tulee välttää.

Yritykset avainasemassa

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää uusia vähäpäästöisiä ja energiatehokkaita ratkaisuja, jotka ovat myös taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Olennaista on niiden leviäminen maailmanlaajuiseen käyttöön.

Yritykset ovat avainasemassa näiden ratkaisujen kehittäjinä. Yritykset myös pitkälti rahoittavat siirtymisen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, kun ne investoivat ilmastoa säästäviin tuotteisiin, teknologioihin ja tuotantomenetelmiin. Siksi toiminta- ja investointiympäristön on oltava ennakoitava, pitkäjänteinen ja suotuisa niin lupakäytäntöjen kuin verotuksen ym. reunaehtojen kannalta.

Ilmastopolitiikka vaikuttaa konkreettisesti yritysten toimintaan, sillä se aiheuttaa nousupaineita energia-, tuotanto- ja kuljetuskustannuksiin. Kustannuksia syntyy sekä päästövelvoitteista että erilaisista taloudellisista ohjauskeinoista kuten verotuksesta.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Ilmastokysymystä ei voida ratkaista, elleivät kaikki merkittävät talousalueet sitoudu päästövähennyslupaustensa toteuttamiseen ja edelleen kiristämiseen. Kattava kansainvälinen Pariisin ilmastosopimus on ratifioitu, mutta seuraavaksi on panostettava sen toimeenpanoon. Ilmaston, EU:n ja eurooppalaisten yritysten kannalta keskeistä on, että vähintään kaikki G20-maat ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoiseen toteutukseen EU:n tapaan.

EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on laskenut jo alle 10 %:n. Silti EU on ainoita keskeisiä talousalueita, jolla on laillisesti sitova absoluuttinen päästövähennysvelvoite (vähintään -40 % vuoteen 2030 mennessä). Liian kunnianhimoinen ilmastopolitiikka yhdellä talousalueella lisää ns. hiilivuodon riskiä, jolloin tuotanto ja työpaikat voivat siirtyä EU:n ulkopuolelle ja markkinoita valtaavat yritykset, jotka voivat toimia löyhempien ilmastovelvoitteiden alla.

 

Päästökauppa

EU on valinnut päästökauppajärjestelmän keskeiseksi keinoksi, jolla se ohjaa ja toteuttaa ilmastotavoitteitaan. Päästökauppa on markkinaehtoinen keino, jolla kasvihuonekaasupäästöille määritellään ”hintalappu”. Tärkeää olisi, että myös muilla keskeisillä talousalueilla päästöille tulee mahdollisimman pian hinta. Tämä antaisi myös mahdollisuuden esimerkiksi päästökauppajärjestelmien linkittämiselle ja pitkällä aikavälillä etenemistä kohti globaalia päästöjen hinnoittelua.