EK:n odotukset Pariisiin

Tulosta

Millainen neuvottelulopputulos ajaisi EK:n näkemyksen mukaan parhaiten sekä ilmaston että suomalaisten yritysten etua?

Pariisin ilmastoneuvotteluiden tavoitteena tulee olla kaikkia maita oikeudellisesti ja mahdollisimman tasapuolisesti sitova ja päästöjä kunnianhimoisesti vähentävä sopimus. Olisi tärkeää vaikkakin epärealistista, että ainakin suuret päästömaat vielä kiristäisivät tavoitteitaan vertailukelpoisiksi EU:n kanssa.

Suurena ja realistisena uhkana on kuitenkin se, että valtioiden sitovat päästövähennyssitoumukset karsiutuisivat pois lopullisesta sopimustekstistä. Tällöin Pariisin-sopimuksen pääsisällöksi jäisi valtioiden sitoutuminen kehitysmaiden ilmastorahoitukseen. Kehitysmaarahoituksen osalta tulee välttää ”avointa piikkiä”, ellei luvattujen päästövähennys- ym. ilmastotoimenpiteiden mittaus, raportointi ja verifiointi (MRV) ole myös kehitysmaita laillisesti sitovaa.

Globaalisti tasapuoliset päästörajoitukset / ilmastovelvoitteet ovat tarpeen kolmesta syystä:

  1. Ilmakehä on yhteinen ja siksi kaikkien maanosien päästötoimet ovat välttämättömiä. Tähänastisten ilmastositoumusten kunnianhimo ei tutkijoiden mukaan ole riittävä, jotta lämpötilan nousu jäisi alle kahden asteen, kuten YK:n yhteisesti sovittu ilmastopuitesopimus tavoittelee (arvio tähänastisten ilmastositoumusten vaikutuksesta +2,7 astetta).
  2. Näin yrityksille voitaisiin tarjota tasavertaiset kilpailuedellytykset ja yhtäläiset ”ilmastokustannukset” sijaintimaasta ja maanosasta riippumatta. Tällöin päästöt vähenisivät aidosti eivätkä vain siirtyisi ns. hiilivuotona maasta toiseen.
  3. Cleantechin ja biotalouden maailmanmarkkinat voisivat jopa moninkertaistua. Suomella on tällöin kasvavia vientimahdollisuuksia muun muassa energiatekniikassa, energiatehokkuudessa, biotaloudessa, vesien puhdistuksessa ja jätteiden käsittelyssä. Kasvattamalla cleantech-vientiään suomalaisyritykset voivat vähentää päästöjä moninkertaisesti verrattuna siihen, että vaikutukset ulottuisivat vain kotimaahan.

Vuonna 2020 voimaan tulevan sopimuksen tulee ottaa huomioon myös seuraavat näkökohdat:

  • Sopimuksen tulisi olla vähintään G20-maita oikeudellisesti sitova.
  • Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelua tulisi edistää niin, että kaikille maille ja niiden yrityksille koituisi samankaltainen kustannusrasite aiheutetuista päästöistä. Tässä keinoina olisivat esimerkiksi päästökauppa tai CO2-verotus.
  • Puupohjaiselle teollisuudelle ja energiantuotannolle ei tule kohdistaa rajoituksia Suomen kaltaisissa metsärikkaissa maissa, joissa hiilinielut eivät ole uhattuina. On erittäin tärkeää, että biomassan jalostaminen ja polttaminen luetaan jatkossakin hiilineutraaliksi toiminnaksi.
  • Yritykset ja niiden tekemät innovaatiot ja investoinnit ovat keskeinen osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Siksi yritykset on tärkeää ottaa mukaan vaikuttamaan ilmastopolitiikan tavoitteisiin ja ohjauskeinoihin. Yksityisen sektorin roolia tulee vahvistaa ilmastoneuvotteluissa lisäämällä vuoropuhelua neuvottelijoiden ja elinkeinoelämän edustajien välillä.