Eri maiden ilmastositoumukset

Tulosta

Mitkä maat ovat jo antaneet ilmastositoumuksia? Riittääkö niiden kunnianhimo, jotta aito, globaali ilmastosopimus voisi syntyä? Kuinka verrata eri maiden sitoumuksia keskenään?

Maantieteellinen kattavuus

Noin 170 maata on antanut YK:lle Pariisia varten päästövähennyksiä koskevan ns. aiotun ilmastositoumuksensa (intended national determined contribution, INDC). Ne kattavat yli 90 prosenttia globaalipäästöistä. Mukana ovat EU:n lisäksi mm. Kiina, USA, Kanada, Venäjä, Japani ja Australia. Useita öljyntuottajamaita puuttuu vielä sitoumusten antaneiden joukosta. Maantieteellisen kattavuuden osalta ollaan kuitenkin siis pitkällä. EU:ssa on pidetty kansainvälisen ilmastosopimuksen kriteerinä sitä, että Pariisin päästövähennyssitoumukset kattaisivat vähintään 80 prosenttia maailman päästöistä.

Sitoumusten kunnianhimo

Noin 170 maan ilmastositoumukset jäävät kunnianhimon tasoltaan liian alhaisiksi, sillä ne riittäisivät rajoittamaan maapallon lämpenemistä vain noin 2,7 asteeseen vuosisadan loppuun mennessä (YK:n tavoite max 2 asteen lämpeneminen).

Haasteena on myös se, että eri maiden ilmastotavoitteet eivät ole keskenään vertailukelpoisia. YK on näet antanut 196 jäsenmaalleen vapaat kädet itse määritellä omien ilmastolupaustensa sisältö sekä tavoitteen muoto (absoluuttinen / ohjeellinen / toimenpidelistaus, tavoitetaso, tavoitevuosi, vertailuvuosi jne.).

EU on asettanut omaksi ilmastotavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä absoluuttisesti vähintään 40 % vuoteen 2030 mennessä (vertailuvuotena vuoden 1990 päästötaso). Tämä sitoumus annettiin kaikkien EU-jäsenmaiden päätöksellä Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2014. Samalla linjattiin, että EU voi vielä tarkistaa 2030-tavoitteitaan Pariisin ilmastokokouksen jälkeen. EU on myös ajanut kansainväliseen ilmastosopimukseen viiden vuoden välein tehtävää tavoitteiden tarkastamista, jotta kansallisia sitoumuksia voidaan päivittää (kiristää) ilmastomallinnusten tulosten vaatimusten mukaan.

EU:n tavoite on muihin maihin verrattuna erittäin kunnianhimoinen:

  • Sitovuus: EU:n tavoite on laillisesti sitova eli se jyvitetään jäsenmaille niitä sitoviksi velvoitteiksi. Tämä ns. taakanjako tapahtuu vuoden 2016 alkupuoliskolla. Sen sijaan Euroopan ulkopuolella monien maiden tavoitteet ovat ohjeellisia ja kehitysmaiden tapauksessa yleensä myös ehdollisia esimerkiksi saatavan ilmastorahoituksen, teknologisen tuen yms. suhteen.
  • Vähennysprosentti: Muiden maiden vähennysprosentit ovat pääsääntöisesti EU:n 40 %:n velvoitetta pienempiä. Esimerkiksi Yhdysvallat on asettanut vähennysprosentiksi 26–28 (vertailuvuosi 2005). Sen tavoitevuosi on tosin 2025, kun EU tähtää vuoteen 2030, mikä hieman tasaa kunnianhimon tasoja. Kiinan aikomus on kääntää päästöt laskuun vuoteen 2030 mennessä (päästöintensiteetin pienentäminen 60–65 % v. 2005 verrattuna), siihen saakka päästöjen arvioidaan/sallitaan siis absoluuttisesti kasvavan.
  • Vertailuvuosi: EU:n 40 % vähennys on erityisen tiukka, koska sen vertailuvuotena on 1990. Useimpien muiden maiden sitoumuksissa vertailuvuosi on paljon myöhäisempi (2005 / 2010 / 2013), jolloin päästöt ovat näissä maissa yleensä olleet suurempia kuin vuonna 1990.

YK:n sivuilta löydät infografiikan siitä, kuinka tähänastiset ilmastositoumukset vaikuttaisivat ilmakehän lämpötilaan.