Hiilinielut, biomassat

Tulosta

Mitä hiilinieluilla tarkoitetaan ja miksi ne ovat Suomen kannalta olennainen osa Pariisin neuvotteluita?

Metsät ovat ilmastolle välttämättömiä, sillä ne sitovat haitallisia hiilidioksidipäästöjä eli toimivat ns. hiilinieluina. Monissa maailman maissa hiilinielut ovat vakavastikin uhattuina johtuen mm. aavikoitumisesta, riittämättömästä metsänhoidosta tai siitä, että metsiä raivataan ruuan viljelyksen tieltä.

Aiemmissa ilmastoneuvotteluissa on vuosikausia keskusteltu siitä, kuinka hiilinielujen / metsien vähenemistä voitaisiin maailmassa hillitä ja pysäyttää. Jo ennen Pariisia on saavutettu sopu ns. REDD+-mekanismista. Siinä kehitysmaat voivat saada kompensaatiota vähentäessään metsäsektoriensa päästöjä. Keinoina ovat muun muassa metsäkadon ehkäiseminen ja metsittämishankkeiden toteuttaminen.

Metsärikkaassa Suomessa hiilinielut eivät ole uhattuina. Vaikka metsäpinta-alamme hieman kutistuu, niin hyvästä metsienhoidosta johtuen puiden kokonaistilavuus kiistatta ja mitatusti kasvaa Suomessa jatkuvasti. Näin ollen metsiemme kyky sitoa ilmastopäästöjä jatkuvasti lisääntyy. Siksi meidän on tärkeää voida käyttää metsävarojamme kestävyyden rajoissa niin jalostavan teollisuuden ja rakentamisen raaka-aineena kuin liikenteen ja energiantuotannon polttoaineina, sillä näistä syntyvä biotalous on yksi Suomen talouden kivijaloista. Biomassojen energiakäyttö on myös olennainen keino, jolla Suomi pystyy vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja saavuttamaan EU:n asettamat ilmasto- ja uusiutuvan energian tavoitteet.

Tästä syystä Suomi vaikuttaa Pariisissa ja EU:ssa kahden asian puolesta:

  1. Biomassan polttaminen tulee lukea jatkossakin päästöttömäksi (hiilineutraaliksi) energiamuodoksi, mitä se Suomen olosuhteissa kiistatta on.
  2. Hiilinielujen muutoksia (metsien vähenemistä / lisääntymistä) ei tulisi enää jatkossa (v. 2020 jälkeen) laskea metsäpinta-alan mukaan, vaan todellisen puuston määrän eli tilavuuden mukaan. On nurinkurista, että nykysäännöin Suomen metsien jatkuvasti kasvava hiilinielu joudutaan raportoimaan YK:lle päinvastoin päästölähteenä. Tämä ”päästö” on kompensoitava esimerkiksi ostamalla päästöoikeuksia.

Puuta jalostava prosessiteollisuus samoin kuin energiantuotanto vaativat poikkeuksellisen raskaita investointeja, joihin yritykset joutuvat sitoutumaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Biomassan hiilineutraaliuden kyseenalaistaminen sekä hiilinieluja koskevat laskentasäännöt ovat käytännön esimerkki siitä, kuinka ilmastopolitiikan valinnat voivat vaikuttaa konkreettisesti investointien reunaehtoihin ja kannattavuuteen.

Investointiepävarmuutta tulisikin jatkossa kaikin keinoin vähentää tekemällä mahdollisimman pitkäjänteisestä, ennakoitavaa ja johdonmukaista politiikkaa, ilman uhkaa pelisääntöjen muutoksista myöhemmin.