Ympäristö – reunaehto ja mahdollisuus

Tulosta

Ympäristötehokkuuden parantaminen on yhä tärkeämpi osa yritysten kilpailukykyä. Sääntelyä selkiyttämällä ja hallintoprosesseja sujuvoittamalla kaikki voittavat.

EK:n näkemys

  • Ympäristöhaasteet ylittävät maiden rajat, jolloin niiden hallintaan tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Ympäristövaatimusten on oltava tasapuolisia niin EU:n sisällä kuin globaalisti, jolloin yritykset voivat kilpailla markkinoilla yhtäläisin toimintaedellytyksin.
  • On tärkeää saada suomalaista ympäristöosaamista kansainvälisille markkinoille, kun maailmalla haetaan ratkaisuja luonnonvarojen riittävyyteen ja ympäristöhaasteisiin.
  • Ympäristösääntelyn selkiyttäminen ja luvitusprosessien sujuvoittaminen on tehokas keino, jolla edistetään investointeja ja huolehditaan samalla ympäristönsuojelusta.
  • Tavoitteena tulee olla kustannustehokas sääntely, jossa saavutettavat hyödyt ja aiheutuvat kustannukset ovat tasapainossa. Päällekkäisiä velvoitteita ja ohjauskeinoja tulee välttää.
  • Resurssitehokkuutta edistetään tehokkaimmin kannustamalla markkinaehtoisesti innovaatioihin ja investointeihin.

Ympäristötehokkuus tukee taloudellista tehokkuutta

Ympäristökysymykset koskevat laajasti niin elinkeinoelämää kuin koko yhteiskuntaa. Yrityksissä ympäristötehokas toiminta on sisäänrakennettu bisneslogiikkaan: energiaa ja materiaaleja säästämällä parannetaan myös taloudellista tulosta.

Asiakkaiden tarpeet ja toimivat markkinat ovat tehokas kirittäjä ympäristötyössä. Ollakseen kilpailukykyinen yrityksen on hallittava ympäristövaikutuksia kaikissa toiminnoissaan.

Markkinavoimien ja kilpailun lisäksi ympäristötoimenpiteitä hallitaan yhä raskaammalla sääntelyllä ja ohjauksella, joka kattaa yrityksen kaikki toiminnot kuten

  • tuotesuunnittelun,
  • energian ja raaka-aineiden hankinnan,
  • tuotannon,
  • logistiikan ja
  • sisäiset toimintajärjestelmät.

Tavoitteena toimivampi lainsäädäntökokonaisuus

Sekä kansallinen että EU-tasoinen ympäristölainsäädäntö on jatkuvasti lisääntynyt, ympäristömääräykset kiristyneet ja hallinnolliset velvoitteet kasvaneet. Samalla eri säädösten päällekkäisyydet ja odottamattomat yhteisvaikutukset ovat lisääntyneet. Seurauksena on kasvava kustannustaakka, investointien hidastuminen ja erilaiset toiminnan pullonkaulat.

On välttämätöntä kääntää kehitystä uuteen suuntaan, jossa ympäristösääntelyä yksinkertaistetaan ja selkiytetään. Tärkeää on löytää ratkaisut siihen, kuinka ympäristönsuojelusta huolehditaan niin, että samalla edistetään investointeja ja yrittäjyyttä.

Kipeimmin uudistamista tarvitaan lupajärjestelmissä, jotka koskevat luonnonvarojen hyödyntämistä, infran rakentamista ja ympäristöä. Elinkeinoelämän arvion mukaan lupabyrokratiaan on jumittunut investointipotentiaalia useiden miljardien eurojen arvosta.

Resurssitehokkuutta läpi elinkaaren

Resurssitehokkuus on yritysten keino tuottaa kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita siten, että energiaa, luonnonvaroja ja materiaaleja käytetään mahdollisimman taloudellisesti. Näin säästetään rinnakkain sekä tuotantopanoksia, kustannuksia että ympäristöä.

Resurssitehokkuus on nostettu myös EU:ssa strategiseksi teemaksi, joka vaikuttaa lähivuosina laajasti eri politiikan aloilla. Johtoajatuksena on elinkaariajattelu, jonka mukaisesti myös raaka-aine, tuote- ja jätepolitiikka kytkeytyvät yhä kiinteämmin yhteen.

Resurssitehokkuus etenee parhaiten, kun kannustetaan yritysten omaehtoista kehitystyötä kilpailukykynsä parantamiseksi. Tämä koskee myös EU:n jätepolitiikkaa ja –sääntelyä, jota ollaan parhaillaan uudistamassa.