Avoin kauppapolitiikka

Tulosta

EU on toiminut menestyksellisesti ajaessaan avoimia maailmanmarkkinoita ja torjuessaan protektionismia. Tällä tiellä on jatkettava entistäkin kunnianhimoisemmin ja puututtava tehokkaasti yritysten esille tuomiin ongelmiin.

EK:n näkemys

  • EU:n kauppapolitiikan prioriteetteina tulee olla kansainvälisten pelisääntöjen lujittaminen, markkinoiden avaaminen ja protektionismin torjunta.
  • EU:n tulee varmistaa eurooppalaisten yritysten globaali kilpailukyky ja tasapuoliset toimintaedellytykset keskeisillä vientimarkkinoilla.
  • Vapaakauppaneuvottelut tulee saada tuloksellisesti päätökseen mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Yritykset odottavat merkittäviä, käytännön liiketoimintaa helpottavia uudistuksia.
  • Investointisopimuksilla tulee vahvistaa avointa ja ennustettavampaa toimintaympäristöä sekä taata sijoittajalle tasapuoliset ja syrjimättömät olosuhteet sekä puolueettomat oikeussuojamekanismit.
  • Kahdenvälisillä sopimuksilla raivataan tietä maailmanlaajuisen kaupankäynnin säännöille.
  • Suomen tulee hyödyntää kaikki suorat vaikutusmahdollisuudet vahvistaakseen taloussuhteita USA:n, Kiinan sekä ja muiden kasvavien ja nousevien talouksien kanssa.
  • Team Finland on avainasemassa vaikuttamassa yritysten kansainväliseen toimintaympäristöön.

Vapaakauppasopimukset – käytännön hyötyä yrityksille

Kauppapolitiikan tavoitteena on avata yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla siten, että vähennetään esteitä tavaroiden ja palveluiden kaupalta sekä investoinneilta. Näin edistetään yritysten liikevaihdon, kannattavuuden ja työpaikkojen positiivista kehitystä.

Avoin kauppa alentaa raaka-aineiden, välituotteiden sekä tavaroiden ja palveluiden hintoja. Kansantaloudelle tämä merkitsee nopeampaa talouskasvua, parempaa työllisyyttä ja korkeampaa tuottavuutta.

Kansainväliset kauppasopimukset ovat kauppapolitiikan ytimessä. EU neuvottelee paraikaa kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista laajan maajoukon kanssa. Näistä tärkeimpiä ovat EU:n ja USA:n väliset neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta, ratifiointivaiheeseen edennyt sopimus Kanadan kanssa (CETA), sekä Japanin, Intian ja eräiden Aasian maiden kanssa käytävät neuvottelut.

Samanaikaisesti Maailman kauppajärjestö WTO:ssa neuvotellaan monenvälisestä palvelukauppasopimuksesta, ympäristötuotteiden kaupan vapauttamisesta sekä arvioidaan, miten kauppajärjestelmä voi tulevaisuudessa aiempaa paremmin vastata yritysten tarpeisiin.

Tavoitteena kaupan esteiden raivaaminen

Konkreettisimmillaan kauppasopimukset tähtäävät kaupanesteiden raivaamiseen. Kaupanesteitä ovat määräykset ja viranomaistoimet, jotka hankaloittavat yrityksen kansainvälistä liiketoimintaa kohdemarkkinoilla. Kaupanesteet aiheuttavat menetettyjä liiketoimintamahdollisuuksia ja ylimääräisiä kustannuksia. Esteitä on sekä rajoilla että maiden sisäisessä sääntelyssä.

  • Tekniset kaupanesteet kuten standardit, tekniset määräykset sekä erilaiset tarkastus-, testaus- ja sertifiointivaatimukset
  • Vienti- ja tuontikiellot, kiintiöt tai viranomaisten asettamat lisensointivaatimukset
  • Korkeat ja/tai syrjivät vienti- tai tuontitullit ja muut maksut
  • Tullausmenettelyt, kauppamenettelyt, tullausarvon määrittely, alkuperäsäännöt ja rajalla vaadittavat erityisasiakirjat
  • Syrjivä verotuskäytäntö, lisämaksut, alv. palautukset
  • Teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomukset
  • Syrjivät menettelyt julkisissa hankinnoissa
  • Kotimaisuusvaatimukset tavaroille ja palveluille
  • Kilpailua vääristävät tuet, kilpailun rajoitukset, kilpailuviranomaisten toiminta
  • Investointirajoitukset ja ehdot, yhteisyritysvaatimukset, toimilupien saanti, lainsäädännön ennakoitavuus ja oikeusturva
  • Palveluiden tarjoamiseen liittyvät lupa- ja muut vaatimukset
  • Henkilöiden liikkuvuus, viisumit, oleskelu- ja työluvat, ammattipätevyyksien tunnustaminen
  • Pääomien siirto ja voittojen kotiuttaminen, maksuliikenteen toimivuus
  • Lainsäädännön puutteellinen toimeenpano

Kaupan esteisiin reagoiminen on entistä ajankohtaisempaa, koska ne tyypillisesti lisääntyvät taloudellisesti epävarmoina aikoina. Yritysten on syytä tuoda kohtaamiaan ongelmia aktiivisesti elinkeinoelämän etujärjestöjen tai viranomaisten tietoon.

EU:n vapaakauppa-agenda on laaja niin maantieteellisesti kuin sisällöllisesti. Siksi kauppaa haittaaviin tai kustannuksia aiheuttaviin kaupanesteisiin pystytään reagoimaan jatkuvasti paremmin esimerkiksi sääntely-yhteistyöllä tai karsimalla byrokratiaa. Tämä helpottaa erityisesti pk-yritysten toimintaa kansainvälisillä markkinoilla.

Näkökulmia kauppapolitiikan keskeisiin teemoihin

EU:n rooli
Elinkeinoelämä odottaa EU:lta, että se määrätietoisin toimin avaa markkinoita, torjuu protektionismia, puuttuu kilpailua vääristäviin valtiontukiin ja turvaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet. EU-sääntelyssä on turvattava EU-maiden globaali kilpailukyky ja minimoitava kauppaa vääristävät vaikutukset.

Julkiset hankinnat ja immateriaalioikeudet
Kolmansien maiden julkisia hankintoja tulee avata eurooppalaisille yrityksille. Teollis- ja tekijänoikeuksien vahva suoja ja sen täytäntöönpano on entistäkin tärkeämpää yritysten kilpailukyvyn turvaamiseksi pitkällä tähtäimellä.

Investoinnit
EU:n on parannettava investointien edellytyksiä sopimuksilla, jotka kattavat sekä investointirajoitusten vähentämisen että investointisuojasta sopimisen. Suomen kahdenvälisesti aikaansaaman investointisuojan pysyvyys pitää varmistaa tärkeimmillä markkinoilla yritysten toiminnan turvaamiseksi.

Rajat ylittävät tietovirrat
Kansainvälisten arvoketjujen toimiminen edellyttää tiedon sujuvaa liikkuvuutta. Vapaakauppasopimusneuvotteluissa tulee puuttua esimerkiksi lisääntyneisiin tiedon tai tietoinfrastruktuurin, kuten palvelinten paikallisvaatimuksiin. Tällaiset rajoitukset luovat tehottomuutta, vähentävät investointeja ja vääristävät yritysten kansainvälisiä arvoketjuja.

Raaka-aineet, energia, cleantech
Kasvaneen kysynnän myötä raaka-aineisiin kohdistuu yhä enemmän vientirajoituksia. On tärkeätä turvata tuontiraaka-aineiden kauppa kansainvälisillä markkinoilla. Suomalaisyritysten kilpailukyky edellyttää myös energian ja muiden tuotantopanosten avointa tuontipolitiikkaa ja saatavuutta kansainvälisiltä markkinoilta. Cleantech-ratkaisujen kauppaa ja liiketoimintamahdollisuuksia tulee avata.