Hinnat, kulutus ja elintaso

Tulosta

Hintojen ja kustannusten nousu on perinteisesti ollut Suomen ongelma. Tuontitavaroiden hintojen nousu ja samanaikainen vientitavaroiden hintojen lasku heikensi pitkään vaihtosuhdetta. Vuonna 2016 tuontihinnat alenivat ja kuluttajahintojen nousu oli maltillista. Elintason noustessa yksityinen kulutus on Suomessakin noussut tärkeimmäksi kysynnän lähteeksi, kuten muissa länsimaissa. Asuminen on suurin yksittäinen kuluerä.

Hinnat ja kustannukset kuriin

Kuluttajahintojen nopea nousu oli Suomelle ominaista koko sotien jälkeisen ajan. Ilmiö liittyi talouspolitiikkaan, jossa devalvaatioiden avulla korjattiin teollisuuden heikentynyttä hintakilpailukykyä.

EU-jäsenyyden ja yhteisvaluutta euron käyttöönoton vuoksi on tärkeää, että hinnat ja kustannukset eivät nouse kilpailijamaita enemmän.

Kansainvälisen kilpailun lisääntyminen on hillinnyt hintojen nousua myös Suomessa, mutta vuosina 2007–2008 monet kustannukset nousivat kilpailijamaita enemmän. Tämä heikensi suomalaisen tuotannon kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

Kuluttajahintojen nousu vaimeni maailmanlaajuisesti finanssikriisiin vuonna 2009, ja useissa maissa hinnat jopa alenivat vuositasolla. Tämänkin jälkeen Suomen hintataso nousi useana vuonna koko euroaluetta nopeammin. Öljyn halpeneminen vaimensi inflaation vuonna 2015 nollan tienoille myös Suomessa. Vuonna 2016 hintojen nousu vauhdittui noin yhden prosentin lukemiin.

Vaihtosuhde korjautunut lievästi pitkän laskun jälkeen

Teollisuustuotteiden hinnat eivät seuraa kuluttajahintaindeksiä, vaan hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla.

Tuontihintoja heiluttavat raaka-aineiden hintamuutokset. 2000-luvun alusssa aikana tuontihinnat nousivat selvästi vientihintoja enemmän, eli vaihtosuhde heikentyi vuoteen 2012 asti. Tämän jälkeen vaihtosuhde on kohentunut lievästi etenkin tuontienergian hintojen käännyttyä laskuun.

Suomalaisten vientituotteiden hinnat ovat kehittyneet heikosti. Hinnat ovat pysyneet likimain ennallaan yli vuosikymmenen ajana ja esimerkiksi elektroniikassa hinnat ovat olleet rakenteellisesti laskevia.

Julkiset menot nousussa

Kaiken taloudellisen toiminnan lopullinen tarkoitus on kulutuskysynnän tyydyttäminen kotimaassa tai ulkomailla. Investoinnit tai yrityksien välinen kaupankäynti eivät ole ensisijaisia toimintoja, vaan niiden lähtökohtana ovat loppukäyttäjien tarpeet, kulutuskysyntä.

Kulutus jaetaan yksityiseen ja julkiseen kulutukseen. Julkisia kulutusmenoja ovat mm. koulutus-, sosiaali-, terveys-, kulttuuri, liikenne-, hallinto- ja yleiset järjestyspalvelut. Nämä menot ovat neljäsosa BKT:stä. Luku on historiallisen korkea. Yksityiset kulutusmenot ovat puolestaan noin 55 % BKT:stä.

Julkiset menot lisääntyivät vuonna 2016 noin 0,8 prosenttia.

Yksityinen kulutus kasvoi 2016

Lamavuodet 1990-luvun alussa supistivat huomattavasti yksityistä kulutusta työttömyyden lisääntyessä ja kotitalouksien karsiessa mm. vaatteiden ja kestotavaroiden hankintaan sekä vapaa-aikaan liittyviä menoja.

Finanssikriisin aikana vuonna 2009 yksityinen kulutus väheni vain noin 3 %, vaikka BKT supistui yli 8,5 % edellisvuodesta. Vuosi 2010 oli toipumisen aikaa, mutta sitten kasvu alkoi jälleen hiipua. Vuonna 2016 yksityinen kulutus kasvoi 1,8 % edellisvuodesta, eli sangen hyvää tahtia.

Kotitaloudet ovat kohdistaneet kulutustaan viime vuosina mm. matkailuun ja terveyspalveluihin, joiden osuus on ollut nousussa. Kulkuvälineiden ja kodin elektroniikan hankinnat ovat sitä vastoin viime vuosina vähentyneet. Verovähennysten tukemana kotitalouspalvelujen kysyntä on kasvanut, ja asenteet palvelujen ostamista kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi.

Asuminen suurin kuluerä, terveysmenot kasvussa

Asuminen on suurin kuluerä samaan aikaan kun elintarvikkeiden suhteellinen osuus kotitalouksien kulutuksesta on pienentynyt. Kuluttajien ostovoiman kasvaessa kulutusta suunnataan yhä enemmän erilaisiin palveluihin.

Vuonna 2016 asumismenojen osuus kotitalouksien kulutusvaroista oli noin 28 %, kun esimerkiksi elintarvikkeisiin ja juomiin käytettiin vajaat 17 % kulutuksesta. Asumismenojen ohella toinen viime vuosina kasvanut kulutuserä ovat terveyteen liittyvät menot. Niihin menee jo lähes 5 % kulutusmenoista.

Kansantalouden pitkäaikaisesta hiipumisesta huolimatta kotitalouksien asema on toistaiseksi muuttunut melko vähän, sillä työttömyys ei ole finanssikriisin jälkeen pahimmillaankaan noussut hyvin korkeisiin lukemiin. Työssä olevien ansiotaso on kohonnut ja kotitalouksien palkkasummakin kasvanut. Tästä syystä kulutusta ei ole tarvinnut vähentää.

Kotitalouksien säästämisaste eli säästön suhde käytettävissä olevaan tuloon oli vuonna 2016 miinuksella eli -0,9 prosenttia.

Elintasomme on lähes OECD-keskitasoa

Suomalaisten elintaso nousi vuosina 1999–2008 lähes 30 %:lla, kun mittarina käytetään bruttokansantuotetta asukasta kohden. Vuonna 2009 BKT asukasta kohden supistui voimakkaasti, jonka jälkeen BKT-suhde kääntyi lyhyen nousun jälkeen uudelleen laskuun. Vuonna 2016 bkt henkeä kohden laskettuna nousi 1,7 %, mutta taso on vain hieman vuoden 2005 lukemia korkeampi.

Suomi on BKT-vertailuissa hieman OECD-maiden keskitason yläpuolella, vuosi vuodelta yhä enemmän naapurimaata Ruotsia jäljessä.

 

Suomi on tasaisen tulonjaon maa

Erityisesti 1970-luvulla Suomen tuloerot supistuivat rajusti. Tultaessa 1990-luvulle tulonjako Suomessa oli useissa mittauksissa OECD-maiden tasaisin. 1990-luvun laman jälkeen erot ovat kasvaneet, mutta ne ovat yhä selvästi pienemmät kuin EU-maissa ja OECD-maissa keskimäärin.

Laman keskellä viritetyt työnteon ja yrittämisen kannusteet, jotka osaltaan auttoivat Suomen uuteen nousuun, antoivat tilaa myös henkilökohtaiseen vaurastumiseen. Tämä näkyi tuloerojen kasvuna. Heikon talouskasvun vuosina tuloerot tapaavat supistua pääomatulojen kuihtuessa.

Huolena työnteon kannusteet

BKT/asukas ei kerro, miten tulot jakautuvat kansalaisten kesken. Luvussa ei liioin kuvastu tehtyjen työtuntien tai vapaa-ajan määrä. Suomessa tuloerot ovat yhä melko pieniä, työaika on maailman lyhimpiä ja vapaa-aikaa on enemmän kuin BKT:n kärkitason maissa. Työvoiman vähentyessä pitäisi lisätä työssäolon houkuttelevuutta vapaa-ajan vaihtoehtona. Kireä tuloverotus ja vähäiset erot työssä käyvien ja passiiviväestön tuloissa tekevät tämän vaikeaksi.