Tuottavuus ja kilpailukyky

Tulosta

Suomen pitkän aikavälin kilpailukyvyn perusteet ovat yleisesti kunnossa toimivan infrastruktuurin ja hyvän koulutusjärjestelmän ansiosta. Kustannuskilpailukyky on sen sijaan heikentynyt, ja talouden rakennemuutos on heikentänyt tuottavuuskehitystä.

Tuottavuus on talouskasvun moottori

Suomi on menettänyt ennen finanssikriisiä saavuttamansa etumatkan keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna. Tuottavuus kohosi Suomessa merkittävästi vuoteen 2007 saakka, mutta tämän jälkeen tuottavuuskehitys oli usean vuoden ajan heikkoa. Vuosina 2010–2011 tuottavuus koheni. Vuosien 2012-2014 tuottavuuskehitys oli Suomessa koko EU:ta heikompaa.

Talouskasvua voidaan saada lisää joko työn määrää lisäämällä tai työn tuottavuutta kasvattamalla.  Tuottavuus kasvaa tehokkaampien toimintatapojen, suorituskykyisempien koneiden ja uusien tuotteiden avulla. Koko talouden tuottavuus kohentuu myös rakennemuutoksen myötä tuotannon siirryttäessä uusille, paremmin kannattaville aloille.

Tuottavuuskehitys vaihtelee toimialoittain

Tuottavuus vaihtelee voimakkaasti eri aloilla. Menneinä vuosina tuottavuuden kasvu oli ripeämpää teollisuudessa kuin muilla aloilla. Tuottavuuden aiemmasta nopeasta kasvusta suuri osa selittyi sähköteknisellä teollisuudella ja tuotantorakenteen muutoksella.

Yksityisten palvelujen tuottavuus oli Suomessa 1990-luvulla keskimäärin hieman kansainvälistä keskitasoa parempi. 2000-luvulla Suomen sijoitus on jonkin verran heikentynyt. Suomen posti- ja teleliikennesektorin tuottavuus on EU-maiden keskiarvoa parempi.

Tuottavuuden kasvussa oli ennen finanssikriisiä suuri ero elektroniikka- ja sähköteollisuuden sekä muun teollisuuden välillä. Koska tuottavuuden kehitys oli hyvää viestintälaitteiden – muun muassa puhelimien – valmistuksessa, se nosti selvästi koko teollisuuden tuottavuuslukuja. Kun elektroniikka- ja sähköteollisuus on nyt pienentynyt, myös tämä vaikutus on poistunut.

Tuotoksen perusteella laskettu työn tuottavuus parani koko taloudessa vuonna 2014 vajaat puoli prosenttia edellisvuodesta. Tehdasteollisuudessa työn tuottavuus kohentui vuonna 2014 noin 2 prosenttia.

Kilpailukykytutkimukset ennustavat heikosti

Suomi menestyi 2000-luvun alkupuolella hyvin erilaisissa kilpailukykytutkimuksissa. Näissä selvityksissä kansantalouden kilpailukyvyllä tarkoitetaan ns. reaalista kilpailukykyä eli arviota yleisestä yritysten toimintaympäristöstä ja houkuttelevuudesta investointikohteena. Kilpailukykyselvitykset ovat kuitenkin luonteeltaan taaksepäin katsovia, ja ne ovat osoittautuneet huonoiksi tulevan kehityksen ennakoijiksi.

IMD:n (International Institute for Management Development) tekemässä kilpailukykyvertailussa Suomi on tippunut kauas kärjestä. IMD:n tuoreimmassa selvityksessä Suomi on sijalla 20. WEF:in (World Economic Forum) tekemässä tutkimuksessa Suomi on kymmenentenä.

 

Kilpailukykyvertailut painottavat eri asioita: WEF:n selvityksessä on suuri paino infrastruktuurilla, teknologialla ja koulutuksella. IMD sen sijaan painottaa enemmän makrotalouden kehitystä, kansainvälistä kauppaa ja investointeja. WEF:in tutkimuksen arvioidaan yleisesti kuvaavan pidemmän aikavälin kilpailukykyä, ja IMD:n katsotaan mittaavan lyhyen aikavälin kilpailuasetelmia.

Kilpailukykytutkimuksissa maat laitetaan paremmuusjärjestykseen tilastotietojen ja erilaisten kyselyaineistojen pohjalta. Kyse ei ole tieteellisistä tutkimuksista. Järjestys riippuu muuttujien painotuksista. Sijoittumista eivät ratkaise niinkään tulevaisuuden visiot vaan tilastotiedot ja kotimaisten yritysjohtajien käsitykset viime vuosien tilanteesta.

Suomi on saanut yleensä hyvät pisteet koulutuksesta, infrastruktuurista ja teknologiasta. Jäykät työmarkkinat ja korkea verotus ovat suurimpia haittatekijöitä.

Kustannuskilpailukyvyn palautuminen on edelleen kesken

Koko talouden kustannuskilpailukyky hiipui vuoden 2009 taantumaa edeltävinä vuosina tapahtuneiden kilpailijamaita korkeampien palkankorotusten myötä. Tämä heikensi etenkin vientiä ja teollisuuden työllisyyttä.

Kustannuskilpailukykyä voi mitata usealla eri tavalla ja mittaustavasta riippuen tulokset vaihtelevat. Palkkojen tai yksikkötyökustannusten lisäksi kustannuskilpailukyvyn mittarina voi pitää teollisuuden työllisyyttä ja vaihtotasetta. Suomen Pankki arvioi vuonna 2015 erilaisten mittareiden perusteella työkustannusten korjaustarpeeksi 10-15 %, ehkä lähempänä 10 %.

Viime vuosien maltillinen palkkapolitiikka ja vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus sekä talouskasvun elpyminen ovat kohentaneet kilpailuasemia suhteessa keskeisiin verrokkimaihin. Suomen Pankin viimeisten arvioiden mukaan kustannuskilpailukyky on kuitenkin yhä 5-10 % keskeisiä kilpailijamaita heikompi.