Sosiaaliturva

Tulosta

Sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoiden toimivuuteen. Sosiaaliturvan kustannuksista työnantajat kustantavat merkittävän osan.

EK:n näkemys

  • EK:n tavoitteena on mitoittaa toimeentuloturva sekä sosiaali- ja terveyspalvelut siten, että ne tyydyttävät kohtuullisesti kotitalouksien sosiaaliturvan tarpeet, edistävät työvoiman saatavuutta ja vastaavat kansantalouden kantokykyä.
  • EK korostaa sosiaalipolitiikassa työn ensisijaisuutta toimeentuloturvaan nähden, työnantajan sosiaalivakuutusmaksujen nousun estämistä sekä ihmisten omatoimisuuden ja valinnanmahdollisuuksien lisäämistä toimeentuloturvassa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä.

Sosiaalilainsäädännön valmistelu ja uudistaminen

EK pyrkii vaikuttamaan sosiaaliturvan valmisteluun ja uudistamiseen osallistumalla sosiaaliturvalainsäädännön kolmikantaiseen valmisteluun ja sosiaaliturvan kehittämiseen eri työryhmissä ja hallinnollisissa elimissä.

EK keskittyy edunvalvonnassa erityisesti ansioihin sidotun toimeentuloturvan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen.

Ansiosidonnainen toimeentuloturva koostuu työeläkevakuutuksesta, työtapaturmavakuutuksesta, työttömyysvakuutuksesta, sairausvakuutuksesta ja ryhmähenkivakuutuksesta.

Sosiaalimenojen rahoituksesta työnantajien osuus oli vuonna 2013 noin 21,9 mrd. euroa eli 35 %.

Eläkejärjestelmä uudistuu

Työmarkkinakeskusjärjestöjen syyskuussa 2014 saavuttama sopu tulevasta eläkeuudistuksesta on merkittävä kaikille suomalaisille. Ratkaisuehdotuksen toteuttaminen turvaa riittävät eläkkeet, edistää työllisyyttä, parantaa työeläkejärjestelmän rahoitustasapainoa sekä edistää sukupolvien välistä tasapuolisuutta.

Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen vuonna 2017 voimaan tulevasta eläkeuudistuksesta. Uudistus toteuttaa kaikki kolme keskeistä tavoitetta; työurat pitenevät sovitulla tavalla, palkansaajien ja työnantajien eläkemaksut eivät enää nouse aiemmin sovitusta tasosta ja valtiontalouden kestävyysvajetta saadaan pienennettyä.

Alin eläkkeellejäämisikä on 65 vuotta vuonna 2027. Sen jälkeen eläkeikä muuttuu automaattisesti, kun elinikä pitenee.

Eläkeuudistus on välttämätön myös koko julkisen talouden kannalta. Arvioiden mukaan uudistuksessa toteutuu alun perin valtiovallan asettama tavoite kestävyysvajeen supistamisesta runsaalla prosenttiyksiköllä. Ratkaisulla hoidetaan myös noin neljäsosa koko julkisen talouden kestävyysvajeesta. Tämä lisää Suomen talouspolitiikan uskottavuutta.

Työkyvyttömyyttä vähennettävä

Työkyvyttömyys tulee kansantaloudelle hyvin kalliksi. Sairauspoissaolojen ja uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrää on saatava laskettua nykyisestä.

Pysyvää työkyvyttömyyttä edeltävät sairastelu ja vaikeudet selviytyä omassa työssä. Pitkittyviin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttämyyden uhkaan on reagoitava mahdollisimman varhain. Tämä edellyttää työpaikoilla työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea.

Yksi keino, jolla pitkittyvään työkyvyttömyyteen pyritään pääsemään kiinni, on vuonna 2012 voimaan tullut sairausvakuutuslain muutos, ns. 90-päivän sääntö. Lakimuutos edellyttää, että kun sairauspäivärahaa on maksettu enimmäisaikaan laskettavilta 90 arkipäivältä, työterveyshuollon on arvioitava jäljellä oleva työkyky ja työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. Mikäli työkyvyttömyys tämän jälkeen edelleen jatkuu, on Kelalle toimitettava asiasta lausunto edellytyksenä sairauspäivärahan maksulle. Lausuntojen, samoin kuin työpaikalla käytävien keskustelujen laadussa ja perusteellisuudessa on vielä runsaasti kehitettävää.

Varhaista puuttumista pitkittyvään työkyvyttömyyteen ja pysyvään työkyvyttömyyden uhkaan on tehostettava. Tähän tarvitaan työpaikan, työterveyshuollon, työeläkejärjestelmän ja Kelan tiivistä yhteistyötä, sekä lääkinnällisen että ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuuden tehostamista.

Työkyvyn hallinta ja johtaminen ei ole pelkästään terveyden ja työkyvyn järjestelmällistä edistamistä ja sairauksien nopeaa hoitamista. Tärkeä sija työkyvyttömyyden vähentämisessä on myös johtamisella, esimiestyöllä sekä työpaikkojen ja työn jatkuvalla kehittämisellä.

Työttömyysturvan uudistamista jatkettava

Työttömyysvakuutusmaksut ovat nousemassa aivan liian korkeiksi työllisyyden parantamisen näkökulmasta. Vuonna 2016 työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on keskimäärin 2,85 prosenttia. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,15 prosenttia palkasta vuonna 2016. Yhteensä 4 prosentin kokonaismaksua on saatava alemmalle tasolle ainakin 1,5 prosenttiyksikköä.

Vuodelle 2016 työntekijöiden ja työnantajien vakuutusmaksuja on korotettu 0,5 prosenttiyksikköä. Korotuksesta huolimatta vakuutusmaksuissa on Työttömyysvakuutusrahaston laskelmien mukaan 0,3 prosenttiyksikön korotuspaine vuodelle  2017. Työttömyysvakuutusrahasto joutui vuonna 2015 turvautumaan merkittävään lainanottoon. Rahaston noin 1,5 miljardin euron velkaantumisvara on käytetty jo melkein kokonaan.

Työttömyysvakuutusmaksujen saaminen takaisin kohtuulliselle tasolle vaatii noin 1 miljardin euron sopeutusta työttömyysturvaan. Sopeutus on järkevintä toteuttaa ja onnistuu tarkistamalla työttömyysturvaetuuden saamisen ehtoja, tasoa ja kestoa sekä parantamalla työllisyyttä.

Hallituksen syksyllä 2015 tekemä päätös työttömyysturvan uudistamisesta on EK:n mielestä oikeasuuntainen, mutta riittämätön. Uudistuksella tavoitellaan 220 miljoonan euron säästöä ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta.