Kilpailulainsäädäntö

Tulosta

Kilpailulainsäädännön tavoitteena on terve ja toimiva kilpailu sekä markkinoiden häiriöttömyys. Sääntely on pitkälti harmonisoitu EU:n sisällä. Sekä EU:n että kansalliset kilpailusäännökset kieltävät elinkeinonharjoittajien väliset kilpailunrajoitukset, esimerkiksi kartellit, samoin kuin määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Yrityskauppavalvontaa koskevilla säännöksillä puolestaan voidaan puuttua esimerkiksi määräävän markkina-aseman synnyttäviin yritysjärjestelyihin.

EK:n näkemys

  • Terve ja toimiva kilpailu on kaikkien etu, ja kilpailua vääristävään toimintaan on tarvittaessa puututtava. Tutkintaprosessissa on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että tutkinnan kohteellakin on riittävät oikeudet puolustaa itseään ja saada riittävästi tietoja.
  • Olisi kaikkien osapuolten etu, että kilpailuoikeudellisten tutkintaprosessien kestoa saataisiin lyhennettyä nykyisestä huomattavasti.
  • Kilpailuvalvonnassa ei saa rajoittua pelkästään yritysten toimintaan, vaan enemmän huomiota tulisi kiinnittää muihin kilpailua vääristäviin tekijöihin. Julkinen elinkeinotoiminta aiheuttaa monilla toimialoilla vakavia kilpailun vääristymiä, kun julkinen sektori harjoittaa julkisen tuen turvin liiketoimintaa kilpailluilla markkinoilla.
  • Paljon rakenteellisia kilpailun esteitä tulee myös esimerkiksi toimialakohtaisesta sääntelystä ja käytännöistä, jotka asettavat toimijat eri asemaan riippuen omistajuudesta ja toimintamuodosta.
  • Yrityskauppavalvonnalla ei saa vaikeuttaa perusteltujen ja välttämättömien yritysjärjestelyjen toteutumista. Valvonnassa on huomioitava sisämarkkinoiden lisäksi EU:n yritysten kilpailukyky suhteessa EU:n ulkopuolisiin toimijoihin.
  • Kilpailurikkomuksista johtuvat vahingonkorvausasiat tulisi mahdollisuuksien mukaan käsitellä tuomioistuimen ulkopuolisissa riidanratkaisumenettelyissä. Amerikkalaistyyliseen ryhmäkannemenettelyyn ei ole syytä mennä Suomessa tai EU:ssa.

Kansallista kilpailusääntelyä on viimeksi uudistettu voimallisemmin vuonna 2011, jolloin astui voimaan vuoden 1992 kilpailunrajoituslain korvannut uusi kilpailulaki. Muutos ei tuonut suoranaisia muutoksia kiellettyjä kilpailurajoituksia tai määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeviin säännöksiin. Yrityskauppavalvontaa koskevat säännökset sen sijaan muuttuivat. Yrityskauppaan puuttuminen ei enää aiemman sääntelyn tapaan edellytä määräävän markkina-aseman syntymistä tai vahvistumista, vaan perusteena voi olla yleisemmin tehokkaan kilpailun estyminen.

Syksyllä 2013 kilpailulakiin saatiin elinkeinoelämän pitkään vaatima julkisen elinkeinotoiminnan viranomaisvalvonta. Uuden 4a luvun  säännösten myötä Kilpailu- ja Kuluttajavirasto voi puuttua kaikkeen julkisen sektorin kilpailua vääristävään elinkeinotoimintaan. Yhdistettynä samaan aikaan kuntalaissa voimaan tulleeseen, kuntien kilpailluilla markkinoilla tapahtuvan toiminnan yhtiöittämisvelvoitteeseen uudistus edistää merkittävästi kilpailuneutraliteettia yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan välillä.