Kuluttajansuojalainsäädäntö

Tulosta

Kuluttajansuojalainsäädäntö määrittelee kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä suhteita. Keskeisin säädös on kuluttajansuojalaki. Se kattaa kulutushyödykkeiden markkinointia koskevat säännökset sekä yksittäisiä sopimussuhteita koskevia säännöksiä sopijaosapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. Markkinointia ja sopimussuhteita koskevaa sääntelyä on myös erityislainsäädännössä.

Kuluttajansuojalainsäädäntö pohjautuu nykyään merkittäviltä osin EU-direktiiveihin. Esimerkiksi kulutushyödykkeiden markkinointia ja kuluttajaluottoja koskevan sääntelyn taustalla on EU-direktiivit, joilla on pyritty yhdenmukaistamaan EU:n jäsenmaiden kuluttajansuojalainsäädäntöä.

Kuluttajaturvallisuuslaissa lähtökohtana on, että kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen on oltava turvallisia. Laissa säädetään elinkeinonharjoittajien velvollisuudesta varmistaa, ettei kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta aiheudu vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Tuotevahingosta johtuvista vahingonkorvausvastuista puolestaan säädetään erityisesti tuotevastuulaissa.

EK:n näkemys

Kuluttajansuojalainsäädäntö vaikuttaa osaltaan markkinoiden toimintaan ja tehokkuuteen. Suomessa kuluttajansuojalainsäädäntö on jo hyvin kattavaa.

Jos lainsäädäntöä uudistetaan, on tärkeää varmistaa, että lainsäädäntö on selkeätä ja määrittää kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeudet ja velvollisuudet tasapainoisesti.
On tärkeää, että markkinoilla tarjotaan kuluttajille vain turvallisia tavaroita ja palveluita.

Lainsäädännön on tärkeää olla kustannustehokasta: lainsäädännöllä saavutettavien hyötyjen ja lainsäädännöstä aiheutuvien kustannusten on oltava tasapainossa. Tärkeää on myös, että markkinavalvonta on luotettavaa ja laadukasta koko EU:n alueella.