Taloudellinen raportointi

Tulosta

Kaikki yhteisöt, säätiöt ja ammatinharjoittajat ovat kirjanpitovelvollisia. Ne noudattavat kirjanpitonsa hoidossa ja tilinpäätöksensä laadinnassa Suomen kirjanpitolakia ja -asetusta.

Yritysten koosta riippuen taloudellisella raportoinnilla on erilainen painoarvo. Pienemmillä yrityksillä ei ole tarvetta raportoida yhtä laajasti kuin suuremmilla kansainvälistä kauppaa harjoittavilla yrityksillä. Pörssiyhtiöillä on asemastaan johtuen vieläkin laajemmat raportointivelvoitteet.

EK:n näkemys

  • Avoimuuden lisääminen ja korruption kitkeminen ovat tärkeitä tavoitteita, mutta samalla ei pitäisi huonontaa tarpeettomasti yritysten kilpailukykyä. Liian tiukka ja yksityiskohtiin menevä raportointivelvollisuus heikentää osaltaan eurooppalaisten yritysten menestysmahdollisuuksia ja lisää yritysten kustannuksia. Velvoitteita laadittaessa pitäisi aina pitää mielessä sääntelyn globaali tasapaino. Taloudellisen raportoinnin velvoitteiden kasvaessa yritysten työ lisääntyy ja tilintarkastuskustannukset kasvavat. Yrityksiltä vaadittavan informaation määrä kasvaa jatkuvasti, ja on vaarana, että tarjottavan tiedon määrä alkaa jo haitata selkeän kuvan muodostamista yrityksestä. Kaikissa tilanteissa enemmän ei ole parempaa. Olisi kyettävä keskittymään enemmän olennaiseen tietoon.
  • Julkinen maakohtainen veroraportointivelvoite sisältää eräitä olennaisia ongelmia, muun muassa tietojen tulkinnanvaraisuuteen ja väärinymmärrykseen liittyvän riskin sekä yrityksien liiketoiminnan kannalta sensitiivisen tiedon julkitulemiseen ja siitä aiheutuvan kilpailuhaitan globaaleilla markkinoilla. On ongelmallista, että yritykset velvoitetaan raportoimaan eriä, jotka voidaan tulkita väärin, ja tietoja, joiden avulla kilpailijoiden on helppo selvittää yritysten tuotteiden katteita. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että laajasti julkisesta veroraportointivelvoitteesta luovuttaisiin ja kehitettäisiin viranomaisille tehtävää maakohtaista veroraportointia.
  • EU:n tilintarkastusalan uudistukset tulevat ainakin alkuvaiheessa lisäämään yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Tilintarkastusyhteisön pakollinen vaihtaminen tietyn väliajan jälkeen sekä tällä hetkellä tilintarkastusyhteisöjen tarjoamien neuvontapalvelujen ostaminen tulevaisuudessa mahdollisesti muualta lisäävät palveluja tarvitsevien yhtiöiden kuluja. On kuitenkin hyvä, että kansallisessa voimaansaattamisessa EU-sääntelyn tarjoamat joustomahdollisuudet on pyritty ottamaan huomioon mahdollisimman laajasti.

Yritysten raportointivelvoitteet kasvusuunnassa

Yritysten raportointivelvoitteet ovat lisääntymässä lähiaikoina. Ei-taloudellista tietoa koskeva direktiivi pitää implementoida osaksi kansallista lainsäädäntöä 6.12.2016 mennessä. Se tarkoittaa, että julkisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen, joissa on yli 500 työntekijää, on vastaisuudessa kerrottava erilaisista yhteiskuntavastuuseen liittyvistä asiakokonaisuuksista.

EU-tasolla on vireillä myös lainsäädäntöaloite, joka koskee yritysten julkista maakohtaista veroraportointivelvollisuutta. Toimenpiteet verotuksen avoimuuden lisäämiseksi ovat lähtökohtaisesti kannatettavia, mutta laajaa yleisöjulkisuutta paremmin siinä toimisi veroviranomaisille tehtävä raportointi. Vireillä onkin OECD:n BEPS-toimintasuunnitelma, jossa maakohtaista veroraportointia viranomaisten suuntaan ollaan kehittämässä.

EU:n laaja tilintarkastusta koskeva sääntelypaketti on hyväksytty Suomen eduskunnassa ja uudet tilintarkastusta koskevat säännöt velvoittavat yrityksiä 17.6.2016 tai sen jälkeen alkavien tilikausien jälkeen. Uudet velvoitteet koskevat muun muassa tilintarkastusyhteisöjen vaihtamisaikoja ja muiden kuin tilintarkastuspalveluiden ostamista.

Vireillä on lisäksi yritysten hallinnollista taakkaa tai kustannuksia vähentäviä kansallisia lainsäädäntötoimenpiteitä; toimintakertomuksen tilintarkastusvelvollisuudesta pyritään tulevaisuudessa luopumaan ja myös yritysten tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvojen nostamista pohditaan.