EU:n luonnon ennallistamislakiin on löydettävä tasapaino biologisen monimuotoisuuden ja sosioekonomisten tavoitteiden välillä
EK osallistui yhdessä Hollannin ja Saksan sisarjärjestöjen kanssa toukokuussa Strasbourgissa aamiaistilaisuuteen, jota isännöi hollantilainen Renew-meppi Jan Huitema. Tilaisuuteen osallistui myös 6 muuta Renew- ja EPP-meppiä Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Ruotsista. Aiheena oli luonnon ennallistamisasetus ja sen vaikutus elinkeinoelämälle.
Parlamentissa asetusehdotus on ajautunut vastatuuleen ja osa puolueista ja mepeistä vastustavat sitä. Ehdotuksen hylkäämistä koska monessa jäsenmaassa luonnonsuojelulait ovat heidän mukaansa johtaneet ”byrokraattiseen painajaiseen ja luvituksen merkittävään hidastumiseen”.
Neuvostossa jäsenmaat puolestaan ovat erimielisiä ja jotkut maat vastustavat ”luonnon heikentämiskiellon” laajentamista Natura 2000 -alueiden ulkopuolelle, koska vaatimus on ristiriidassa yksityisen omistusoikeuden ja maankäyttöoikeuden kanssa. Lisäksi sen seuranta ja arviointi on niiden mukaan erittäin vaativaa. Erimielisyyttä on aiheuttanut myös ehdotetut tavoitteet meriekosysteemien palauttamiseksi, viheralueiden lisääminen kaupungeissa ja turvemaiden palauttaminen.
Keskustelu tilaisuudessa oli vilkasta ja elinkeinoelämä toivoi asetuksen ottavan huomioon seuraavat asiat:
- Joustavuus: Luonnon ennallistamistavoitteita asetettaessa on otettava huomioon jäsenmaiden erilaiset ominaisuudet kuten väestötiheys ja ilmasto-olosuhteet.
- Oikeudellinen selkeys: ehdotus sisältää epämääräisiä määritelmiä ja abstraktia terminologiaa, joka jättää paljon tulkinnanvaraa kuten ”hyvä kunto”, ”suotuisa vertailualue”, ”riittävä elinympäristön laatu” ja ”riittävä määrä elinympäristöä”. Tämä vaikeuttaa ehdotuksen vaikutusten ja sen oikeudellisten vaikutusten asianmukaista tarkastelua.
- Kaupunkien ekosysteemit: kannatamme tavoitetta lisätä kaupunkien viheralueita (6 artikla). Artiklassa ei kuitenkaan oteta huomioon erilaisia olosuhteita EU:n eri jäsenmaissa ja se voi olla haitallista alueiden ja kuntien kestävän kehityksen kannalta.
- Oikeussuojan saatavuus: 16 artiklassa säädetään kansalaisten oikeussuojan saatavuudesta. Kansalaisilla on oltava oikeussuoja ympäristöasioissa. Katsomme kuitenkin tämän artiklan tarpeettomaksi, koska tiedämme, että osana Århusin yleissopimusta jäsenmaat ovat jo velvollisia varmistamaan, että kansalaisilla on oikeussuojakeinonsa ympäristöasioissa kansallisten oikeusjärjestelmien puitteissa.
