Ulkomaankauppa

Ulkomaankauppa

Ulkomaankaupalla tarkoitetaan eri maiden välillä käytävää tavaroiden ja palveluiden kauppaa. Menestyminen vientimarkkinoilla edellyttää kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita, mutta kaupanteko on kiinni myös maailmantalouden kasvuvauhdista riippuvasta kysynnästä sekä markkinoiden toimivuudesta. Noin kolmasosa ulkomaankaupasta on palveluja ja yritysten kansainvälistyessä yhä suurempi osa ulkomaankaupasta on yritysten sisäistä kauppaa.

Ulkomaankauppa on aina ollut erittäin merkityksellistä Suomelle. Tämä on korostunut sekä talouden ylä- että alamäissä. Kokonaisvienti nelinkertaistui 1990-luvun alun laman lukemista vuoteen 2008 mennessä. Vuonna 2009 tavaroiden ja palvelujen vienti supistui peräti viidesosalla. Toipuminen oli hidasta, ja vientilukemat palautuivat vasta vuonna 2018 vuoden 2008 tasolla.

Koronaepidemian ja sen torjumiseksi käyttöönotettujen rajoitusten myötä viennin arvo supistui 11 % vuonna 2020 edellisestä vuodesta, jonka jälkeen vuonna 2021 viennin arvo kääntyi 16 % kasvuun.  Tavaroiden ja palveluiden viennin arvo oli 98 miljardia euroa ja viennin suhde bruttokansantuotteeseen kohosi 39 prosenttiin. Tuonnin arvo supistui 11 % vuonna 2020, josta vuonna 2021 tuonnin arvo elpyi lähes 16 %. Tuonnin suhde bruttokansantuotteeseen nousi 39 prosenttiin.

Ulkomaisten liiketoimien tasapainoa kuvaava vaihtotase oli ennakkotietojen mukaan 2 mrd. euroa ylijäämäinen vuonna 2021. Tavarakauppa oli ylijäämäistä, mutta palvelukaupan tase oli miinuksella.

Suomen ulkomaankauppa oli pitkään ylijäämäistä, mutta vuonna 2011 vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi ja pysyi miinuksella vuoteen 2020 saakka. Ennen vuotta 2011 vaihtotase oli edellisen kerran alijäämäinen vuonna 1993. Suurimmillaan vaihtotaseen ylijäämä oli 12 miljardia euroa vuonna 2002.

Viennin ja teollisuustuotannon huima kasvu ylläpiti ylijäämää 1990-luvun puolivälistä lähtien. Ylijäämät tosin supistuivat 2000-luvun loppua kohden.

Tavaroiden viennissä koettuja vaikeuksia on osin korvannut tasaisessa kasvussa ollut palveluvienti, mutta myös palveluiden vienti notkahti koronan myötä. Tavaravienti toipui nopeasti koronashokista, mutta palveluissa toipuminen on hidasta. Vuonna 2021 koko viennin arvosta 28 % eli 27,8 mrd. euroa oli palveluita. Palveluvienti kaksinkertaistui koronaepidemiaan edeltävän viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Koko tavaraviennin arvo oli Tullin tilastojen mukaan vuonna 2021 noin 68,8 miljardia euroa. Tavaraviennin arvo kasvoi 19,7 % edellisestä vuodesta.

Viennin rakenne on muuttunut samaan tapaan kuin teollisuustuotannon rakenne. Vielä 60-luvulla valtaosa viennistä oli metsäteollisuuden tuotteita, mutta laskusta huolimatta metsäteollisuus on nykyään edelleen merkittävä vientialana.  Metsäteollisuuden vientiosuus oli vuonna 2021 noin 19 %, sillä paperiteollisuuden osuus oli 13,5 % ja puuteollisuuden osuus oli 5,5 %. Sähkö- ja elektroniikan vienti on selvästi huippuvuosia vähäisempää, mutta alan osuus tavaraviennistä on yhä lähes 13 %.

Öljytuotteiden viennin arvo kasvoi vuonna 2021 noin 7,5 %. Kemianteollisuuden tuotteet kattoivat 18 % viennistä. Iso osa tavaraviennistä on erilaisia metalliteollisuuden tuotteita, mm. koneita, laitteita, metalleja, metallituotteita ja kulkuneuvoja.

Investointitavaroiden osuus viennistä oli 24 % vuonna 2021. Raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä oli noin puolet viennistä. Kulutustavaroiden (ml. elintarvikkeet ja kulkuneuvot) osuus oli noin 16 % ja energiatuotteiden noin 7 %.

EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä oli vuonna 2021 lähes 60 % ja euroalueen osuus 40 %. Saksa oli tärkein vientimaamme 13,3 % osuudellaan ja Ruotsi oli toisena 10,3 prosentin osuudella. Vienti Venäjälle kasvoi 22,4 % ja maan osuus koko tavaraviennin arvosta oli 5,4 %.

Tavaratuonnin arvo oli Tullin mukaan 72,7 miljardia euroa vuonna 2021, eli 21,6 % vuoden takaista enemmän.

Tuontimaiden kärjessä oli tavaroiden arvolla mitattuna edellisvuosien tavoin Saksa (osuus 14,9 %). Venäjä oli toisena 11,9 %:n osuudella ja Ruotsi kolmantena 11,6 %:n osuudella.

Vuonna 2021 noin 17,5 % tuonnista oli energiatuotteita, raaka-aineiden ja tuotantohyödykkeiden osuus oli noin 30 % ja runsas neljäsosa oli kulutustavaroita (ml. elintarvikkeet ja kuljetusvälineet). Investointitavaroita on vajaa viidennes tuonnista.

Teknologiateollisuuden tuotteiden osuus tuonnista oli runsas 40 % ja kemianteollisuuden tuotteiden osuus oli noin 18 %. Lisäksi raakaöljyn osuus oli 5 %. Metsäteollisuuden tuotteita on vain kaksi prosenttia tuonnista.

Palvelujen viennin arvo oli palveluiden ulkomaankauppatilaston mukaan vuonna 2021 noin 27,8 miljardia euroa. Erilaiset tietotekniikkapalvelut ovat suuri palveluerä. Liike-elämän palveluilla tarkoitetaan esimerkiksi laki-, tilinpito- ja hallintopalveluita, mainontaa ja markkinointitutkimuksia, t&k-palveluita sekä arkkitehti- ja insinööripalveluita. Myös konsernien sisäiset palvelut sekä rojaltit ja lisenssimaksut kuuluvat tähän luokkaan.

Palvelujen tuonnin arvo oli palveluiden ulkomaankauppatilaston mukaan vuonna 2021 noin 30,2 miljardia euroa. Merkittävimmät palvelutuonnin erät ovat liike-elämän palvelut sekä tietotekniikka- ja informaatiopalvelut. Tietovaltaisten yrityspalvelujen tuonnin osuus palvelujen kokonaistuonnista on noussut viime vuosina. Koronaepidemia teki suurta vahinkoa matkailualalla, mikä näkyy sekä palveluiden viennissä että tuonnissa.

Palvelujen viennistä noin puolet suuntautuu EU-maihin ja palvelutuonnista lähes kaksi kolmasosaa on lähtöisin EU-maista. Ruotsi on merkittävin yksittäinen kauppakumppani palvelujen ulkomaankaupassa.

Suomen palveluviennille on tyypillistä korkea teknologinen osaaminen ja insinööritaitoa edellyttävät tekniset palvelut.

Tilastoitu palveluiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Tavaroiden valmistukseen liittyy usein huomattava määrä palvelua, joka kirjautuu teollisuustuotannoksi. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi tuotekehitys ja markkinointi. Jos nämä palvelut ovat mukana tavaran hinnassa, ne kirjautuvat kokonaisuudessaan tavaravienniksi.

Myös koneinvestointeihin liittyy usein asennus- ja koulutuspalveluja tai tietojenkäsittelyn myyntiä. Ne kirjataan esimerkiksi sopimusten pitkäaikaisuuden perusteella vaihtelevasti joko tavara- tai palveluvientiin.