Ulkomaankauppa

Ulkomaankauppa

Ulkomaankaupalla tarkoitetaan eri maiden välillä käytävää tavaroiden ja palveluiden kauppaa. Menestyminen vientimarkkinoilla edellyttää kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita, mutta kaupanteko on kiinni myös maailmantalouden kasvuvauhdista riippuvasta kysynnästä sekä markkinoiden toimivuudesta. Noin kolmasosa ulkomaankaupasta on palveluja ja yritysten kansainvälistyessä yhä suurempi osa ulkomaankaupasta on yritysten sisäistä kauppaa.

Ulkomaankauppa on aina ollut erittäin merkityksellistä Suomelle. Tämä on korostunut sekä talouden ylä- että alamäissä. Kokonaisvienti nelinkertaistui 1990-luvun alun laman lukemista vuoteen 2008 mennessä. Vuonna 2009 tavaroiden ja palvelujen vienti supistui peräti viidesosalla. Toipuminen oli hidasta, ja vientilukemat palautuivat vasta vuonna 2018 vuoden 2008 tasolla.

Koronaepidemian ja sen torjumiseksi käyttöönotettujen rajoitusten myötä viennin arvo supistui lähes 11 % vuonna 2020 edellisestä vuodesta, jonka jälkeen viennin arvo kääntyi 16 % kasvuun vuonna 2021 ja vuonna 2022 viennin arvo kasvoi edelleen lähes 23 %.  Inflaatiolla ja vientihintojen nousulla oli tässä suuri vaikutus, sillä viennin määrä kasvoi vuonna 2022 vain 3,5 % edellisvuodesta. Tavaroiden ja palveluiden viennin arvo oli 121 miljardia euroa ja viennin suhde bruttokansantuotteeseen kohosi 45 prosenttiin.

Tuonnin arvo supistui 11 % vuonna 2020, josta vuonna 2021 tuonnin arvo elpyi 16 % ja kasvoi energiahintojen nousun myötä peräti 29 % vuonna 2022. Hintojen muutoksen huomioiva tuonnin volyymikin kasvoi 8,3 %, eli selvästi viennin volyymiä enemmän. Tuonnin suhde bruttokansantuotteeseen nousi 47,6 prosenttiin vuonna 2022.

Ulkomaisten liiketoimien tasapainoa kuvaava vaihtotase oli tuontienergian hinnan nousun myötä 9,8 mrd. euroa alijäämäinen vuonna 2022. Bruttokansantuotteeseen suhteutettu 3,6 %:n alijäämä oli suurin vuoden 1992 jälkeen. Tavarakauppa oli vuonna 2022 lähes tasapainossa, mutta palvelukaupan tase oli selkeästi miinuksella.

Suomen ulkomaankauppa oli pitkään ylijäämäistä, mutta vuonna 2011 vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi ja pysyi miinuksella vuoteen 2020 saakka. Ennen vuotta 2011 vaihtotase oli edellisen kerran alijäämäinen vuonna 1993. Suurimmillaan vaihtotaseen ylijäämä oli 12 miljardia euroa vuonna 2002. Viennin ja teollisuustuotannon huima kasvu ylläpiti ylijäämää 1990-luvun puolivälistä lähtien. Ylijäämät tosin supistuivat 2000-luvun loppua kohden.

Tavaroiden viennissä koettuja vaikeuksia on osin korvannut tasaisessa kasvussa ollut palveluvienti, mutta myös palveluiden vienti notkahti koronan myötä. Tavaravienti toipui nopeasti koronashokista, mutta palveluissa toipuminen on hidasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa vahvasti myös palveluiden ulkomaankauppaan mm. matkailun kautta. Vuonna 2022 koko viennin arvosta 27 % eli 33 mrd. euroa oli palveluita. Palveluvienti kaksinkertaistui koronaepidemiaa edeltävän viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Koko tavaraviennin arvo oli kansantalouden tilinpidon mukaan vuonna 2022 noin 88,5 miljardia euroa, mutta Tullin ulkomaankauppatilaston mukaan tavaraviennin arvo oli 81,7 miljardia. Tullin julkaisema ulkomaankauppatilasto eroaa määritelmällisesti Tilastokeskuksen maksutaseen mukaisesti ulkomaankaupasta, sillä Tulli mittaa rajoja ylittävää ulkomaankauppa sekä alusten omistajuuden muutosta, kun taas maksutaseessa mitataan omistajuuden muutosta.

Tavaraviennin rakenne on muuttunut samaan tapaan kuin teollisuustuotannon rakenne. Vielä 60-luvulla valtaosa viennistä oli metsäteollisuuden tuotteita, mutta laskusta huolimatta metsäteollisuus on nykyään edelleen merkittävä vientialana.  Metsäteollisuuden vientiosuus oli vuonna 2022 noin 18 %, sillä paperiteollisuuden osuus oli 12,9 % ja puuteollisuuden osuus oli 4,8 %. Sähkö- ja elektroniikan vienti on selvästi huippuvuosia vähäisempää, mutta alan osuus tavaraviennistä on yhä 11,4 %.

Öljytuotteiden viennin arvo kasvoi vuonna 2022 hintojen nousun myötä noin 77 %. Kemianteollisuuden tuotteet kattoivat 21,4 % viennistä. Iso osa tavaraviennistä on erilaisia metalliteollisuuden tuotteita, mm. koneita, laitteita, metalleja, metallituotteita ja kulkuneuvoja.

Investointitavaroiden osuus viennistä oli lähes 24 % vuonna 2022. Raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä oli noin puolet viennistä. Kulutustavaroiden (ml. elintarvikkeet ja kulkuneuvot) osuus oli runsas 14 % ja energiatuotteiden noin 10 %.

EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä oli vuonna 2022 noin 56 % ja euroalueen osuus 39 %. Saksa oli tärkein tavaravientimaamme 11,7 % osuudellaan ja Ruotsi oli toisena 10,7 prosentin osuudella. Vienti Venäjälle supistui Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen seurauksena 44 % ja maan osuus Suomen koko tavaraviennin arvosta oli vain 2,6 % vuonna 2022.

Tavaratuonnin arvo oli Tullin mukaan 92,4 miljardia euroa vuonna 2022, eli 26,6 % vuoden takaista enemmän.

Tuontimaiden kärjessä oli tavaroiden arvolla mitattuna edellisvuosien tavoin Saksa (osuus 12,9 %). Ruotsi oli niukasti toisena 12,6 %:n osuudella. Venäjän tuontiosuus laski mm. erilaisten pakotteiden myötä 6,8 %:iin.

Vuonna 2022 noin 20 % tavaratuonnin arvosta oli energiatuotteita, raaka-aineiden ja tuotantohyödykkeiden osuus oli noin 31 % ja runsas neljäsosa oli kulutustavaroita (ml. elintarvikkeet ja kuljetusvälineet). Investointitavaroita on viidennes tuonnista.

Teknologiateollisuuden tuotteiden osuus tuonnista oli runsas 40 % ja kemianteollisuuden tuotteiden osuus oli noin 19 %. Lisäksi raakaöljyn osuus oli 7,6 %. Metsäteollisuuden tuotteita on vain noin kaksi prosenttia tuonnista.

Palvelujen viennin arvo oli palveluiden ulkomaankauppatilaston mukaan vuonna 2022 noin 33 miljardia euroa. Erilaiset tietotekniikkapalvelut ovat suuri palveluerä. Liike-elämän palveluilla tarkoitetaan esimerkiksi laki-, tilinpito- ja hallintopalveluita, mainontaa ja markkinointitutkimuksia, t&k-palveluita sekä arkkitehti- ja insinööripalveluita. Myös konsernien sisäiset palvelut sekä rojaltit ja lisenssimaksut kuuluvat tähän luokkaan.

Palvelujen tuonnin arvo oli palveluiden ulkomaankauppatilaston mukaan vuonna 2022 noin 39 miljardia euroa. Merkittävimmät palvelutuonnin erät ovat liike-elämän palvelut, kuljetus sekä tietotekniikka- ja informaatiopalvelut. Tietovaltaisten yrityspalvelujen tuonnin osuus palvelujen kokonaistuonnista on noussut viime vuosina.

Koronaepidemia teki suurta vahinkoa matkailualalla. Suomalaisten matkailu suuntautuu yhä enemmän ulkomaille, mikä näkyy kasvavana palvelutuontina. Matkailuviennin kasvu on jäänyt selkeästi pienemmäksi.

Palvelujen viennistä noin puolet suuntautuu EU-maihin ja palvelutuonnista kaksi kolmasosaa on lähtöisin EU-maista. Ruotsi ja Yhdysvallat ovat merkittävimmät yksittäiset kauppakumppanit palvelujen ulkomaankaupassa.

Suomen palveluviennille on tyypillistä korkea teknologinen osaaminen ja insinööritaitoa edellyttävät tekniset palvelut.

Tilastoitu palveluiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Tavaroiden valmistukseen liittyy usein huomattava määrä palvelua, joka kirjautuu teollisuustuotannoksi. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi tuotekehitys ja markkinointi. Jos nämä palvelut ovat mukana tavaran hinnassa, ne kirjautuvat kokonaisuudessaan tavaravienniksi.

Myös koneinvestointeihin liittyy usein asennus- ja koulutuspalveluja tai tietojenkäsittelyn myyntiä. Ne kirjataan esimerkiksi sopimusten pitkäaikaisuuden perusteella vaihtelevasti joko tavara- tai palveluvientiin.