Palkat

Tavoitteemme

1. Palkkojen tulee määräytyä työn vaativuuden, henkilön pätevyyden ja työn tulosten perusteella.
2. Palkka on korvaus tehdystä työstä, mutta palkitsemiseen voi kuulua myös muuta rahanarvoista tai aineetonta etua.
3. Työehtosopimusten, niiden palkkaratkaisujen ja palkkausjärjestelmien tulee antaa tilaa yritys- ja toimipaikkakohtaisille sekä yksilöllisille ratkaisuille.
4. Muuhun kuin tehtyyn työhön liittyviä palkanosia tulee vähentää. Sosiaalivakuutuksesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia ja niiden lisääntymistä tulee hillitä.

Palkitseminen yrityksen tehtävänä

Palkan maksaminen ja muu palkitseminen ovat yritysten tehtäviä. Lait ja työehtosopimukset luovat siihen puitteet ja osin rajoitteet, mutta suurin työ jää yrityksille.

Palkitseminen on tärkeä osa johtamista ja esimiestyötä. Palkitseminen on johtamisen väline, jonka tarkoitus on houkutella yritykseen halutunlaisia työntekijöitä, saada heidät pysymään työssä ja motivoida heitä parempiin tuloksiin.

Mikä on oikea palkkataso?

Henkilökohtaiset palkat määräytyvät alan työehtosopimuksen, alakohtaisen palkkausjärjestelmän, yrityksen oman palkkausjärjestelmän tai kaupallisen palkkausjärjestelmän perusteella tahi yksilöllisesti.

Koska palkan tulee määräytyä – palkkausjärjestelmästä riippumatta – työn vaativuuden, henkilön pätevyyden ja työn tulosten perusteella, voi yksilöllisten palkkojen suuruus vaihdella samoissakin tehtävissä.

Palkkojen suuruuteen vaikuttavat myös työmarkkinat eli työvoiman kysyntä ja tarjonta.

Palkkatilastot kertovat, millaisia palkkoja eri aloilla, eri tehtävissä ja eri henkilöstöryhmissä käytännössä on maksettu. Samoin tilastoista nähdään, miten palkat ovat kehittyneet eri vuosina.

Palkan sivukulut

Työn teettämisestä yrityksille aiheutuu palkkojen lisäksi myös muita kustannuksia eli niin sanottuja palkan sivukuluja.

Niitä ovat ei-tehdyltä työajalta maksetut palkat (esimerkiksi vuosilomapalkat ja -korvaukset, sairausajan palkat ja vapaapäivien palkat), sosiaalivakuutusmaksut (työeläke-, työttömyys-, sairaus-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksut) ja yrityskohtaiset henkilöstökustannukset (esimerkiksi koulutus- ja työterveyskustannukset ja henkilöstöedut).