Mirja Hannula: Ammatillisen koulutuksen on tuettava Suomen työllisyystavoitetta
Suomi hakee ratkaisuja kolmeen polttavaan teemaan – työllisyysasteen nostoon, osaajapulaan ja jatkuvaan oppimiseen. Yksikään niistä ei ratkea, jollei ammatillisen koulutuksen järjestelmää saada toimimaan, kirjoittaa EK:n johtava asiantuntija Mirja Hannula Helsingin Sanomissa.
Ammatillisen koulutuksen reformi – 2000-luvun suurin koulutusuudistus – on parhaillaan toimeenpanovaiheessa. Keskeinen osa uudistusta on työllisyyttä tukeva rahoitusmalli: oppilaitoksia palkitaan siitä, että opiskelijat työllistyvät. Koulutuskenttä on ottanut työllistymishaasteen hyvin vastaan, mutta työ on vielä kesken. Uudistus tarvitsee täyden tuen myös Marinin hallitukselta.
Ministeri Li Andersson julkisti hiljattain suunnitelman, jonka mukaan ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen osuus jäädytettäisiin 70 prosentin tasolle. Vastaavasti tuloksiin perustuvan rahoituksen osuus jäisi 30 prosentin tasolle, eikä sitä kasvatettaisi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti puoleen.
Ehdotus herättää isoja huolia. Rahoituskannusteiden heikentäminen veisi pohjaa reformin alkuperäiseltä tavoitteelta ja Marinin hallituksen työllisyystavoitteelta – kouluttaa Suomeen sellaisia osaajia, joilla on parhaat edellytykset työllistyä. Tämä näkyisi esimerkiksi oppisopimuksen käytön ja jatkuvan oppimisen tarjonnan heikkenemisenä.
Ministerin esityksen taustalla on sinällään aito ongelma: nuorilla on vakavia puutteita perustaidoissa kuten lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Ammatillinen koulutus on kuitenkin väärä paikka – ja aivan liian myöhäinen ajankohta – kompensoida näitä puutteita. Perustaidot tulee oppia ala- ja yläkoulun aikana ja tämän paremmaksi toteutumiseksi EK on esittänyt perustaitojen osaamistakuuta.
Ammatillisen koulutuksen resurssit ja rahoitus on kohdennettava nimenomaan ammattiosaamisen kasvattamiseen, huomioiden laajan opiskelijakunnan tarpeet. Liian usein unohtuu, että suurin osa ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista on aikuisia. Siksi onkin huolehdittava siitä, että rahoitusmalli kannustaa panostamaan jatkuvaan oppimiseen eli osaamisen päivittämiseen myös lyhyempien koulutusjaksojen ja ketterän täsmäkoulutuksen muodossa.
On siis monta syytä vaalia ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteita, joilla oppilaitoksia palkitaan hyvästä työstä ja joissa ne voivat myös itse vaikuttaa rahoitukseensa. Huolehditaan myös siitä, että opiskelijoilla on tarvittavat perustaidot olemassa heidän siirtyessä ammatillisen koulutuksen piiriin.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 1.2.2020