Blogissa: Ristivetoa EU:n digiasenteissa?

Kun kuulostelen EU-päättäjien näkemyksiä digitaalisuudesta, monet korostavat mahdollisuuksia. Kuitenkin samassa hengenvedossa luetellaan pitkä lista toimista digitalisaation suitsimiseksi, bloggaa Ilari Kallio EK:n Brysselin-toimistosta.

EK:n asiantuntija Ilari Kallio seuraa Brysselissä mm. työlainsäädäntöä, sosiaaliasioita, sisämarkkinoita ja yrityslainsäädäntöä.

Komission toukokuussa julkaisemasta digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta on riittänyt puhetta pitkin kesää ja syksyä. Kesälomien jälkeen poliitikot ja virkamiehet käärivät hihat ja ryhtyivät toden teolla viemään eteenpäin strategiassa listattuja hankkeita. Komissio on ehtinyt avata julkiset kuulemiset mm. online-kaupan sopimusehdoista (päättynyt), geoblokkauksesta (dl 28.12.2015) ja verkkoalustoista (dl 30.12.2015). Samaan aikaan Euroopan parlamentissa sorvataan oma-aloitemietintöä otsikolla ”Towards a Digital Single Market Act”.

Vinkki: Jos julkisten kuulemisten monivalinnat eivät sytytä ja 500 kirjoitusmerkkiä on auttamattoman pieni määrä, kuulemisista vastaavilta komission pääosastoilta on kerrottu, että komissiolle voi lähettää joululahjaksi myös vapaamuotoisia lausuntoja.

Yhteistä sekä komission strategialle että parlamentin mietintöluonnokselle on lähtökohtaisesti positiivinen suhtautuminen digitalisaatioon. Verkkokaupassa arvioidaan olevan valtavasti kasvupotentiaalia, sähköisten palveluiden nähdään tuovan tehokkuutta julkishallintoon, ja teollisen internetin mahdollisuuksiin uskotaan.

Pääsin viime viikolla kahteen otteeseen kuulemaan, miten komission virkamiehet ajattelevat digitaalisia sisämarkkinoita ja teollisuuden digitalisaatiota parhaiten edistettävän. Kuulemani perusteella komissiossa on ymmärretty, että jos asiakkaat – kuluttajat ja yritykset – haluavat käyttää uusien bisnesideoiden ympärille syntyviä palveluita, näitä ei ole syytä rajoittaa tarpeettomasti. Myös vanhojen mallien ravistelu on sallittua ja jopa toivottavaa.

Valitettavasti vaikutelmaksi jäi myös, että digitalisaation mahdollisuuksien ylle on langennut epäluottamuksen varjo. Rivien välistä saattoi aistia epäilystä, että online-maailmassa toimivat yritykset eivät noudattaisi sääntöjä ja kohtelisivat kuluttajia, työntekijöitä ja muita yrityksiä reilusti. Mihin tämä näkemys perustuu, on itselleni mysteeri.

Tosiasiassa yritysten luotettavuutta mitataan digitaloudessa usein entistäkin läpinäkyvämmin ja reaaliaikaisemmin. Verkossa hyvät ja huonot asiakaskokemukset leviävät salamannopeasti ja käyttäjiä pyydetään systemaattisesti pisteyttämään sisällön- ja palveluntarjoajansa. Tämä jättää yrityksille vain kaksi vaihtoehtoa, ole luotettava tai olet ulkona. Tehdään siis selväksi lainsäätäjälle, että yritykset ovat myös heidän luottamuksensa arvoisia!

Lainsäätäjää vaivaa liian usein sisäsyntyinen halu tuottaa tilaisuuden tullen uusia sääntöjä eikä digitalisaatio muodosta tässä suhteessa poikkeusta. Kuitenkin nyt olisi tärkeintä huolehtia siitä, että EU-lainsäädäntöön ja kansallisiin lakeihin sisäänrakennetut digitaalisen kaupan esteet puretaan. Offline- ja online-maailman toimijoille tulee luoda tasapuolinen sääntely-ympäristö läpi Euroopan. Jos pelikenttä ei ole kaikille sama, on mahdotonta sanoa, onko verkkoalustojen, geoblokkauksen tai vaikkapa big datan käytön suitsimiseen tarvetta, kuten komissio ja parlamentti näyttävät uskovan.