EK:n ja SAK:n veroasiantuntijat: Uusi luonnonsuojelulaki avaa verokysymyksiä

Kesäkuun alussa voimaan astunut uusi luonnonsuojelulaki tehostaa merkittävästi luontokadon torjuntaa ja antaa siihen myös uusia välineitä. Merkittävä tällainen uusi väline on vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio, jossa esimerkiksi luontokatoa aiheuttava rakennushanke tai muu toimenpide “hyvitetään” parantamalla luontoarvoja vastaavasti jossakin toisaalla. Uudet lainsäädännön instrumentit ovat hyvä asia, mutta niiden myötä aukeaa myös uusia kysymyksiä.

Juttu on julkaistu ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuuden yliössä 9.6.2023

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta on hyvin keskeisesti myös yritysten asia: jos maapallomme ei selviydy, eipä hyvin käy talouselämällekään. Ympäristönsuojelumenot ovat monessa yrityksessä merkittävä menoerä. Yrityksen näkökulmasta olisi tavoiteltavaa, että ympäristönsuojelumenojen verokäsittely olisi johdonmukaista. Yllättävää kyllä, nykyisellään näin ei välttämättä aina ole, sillä verolaista puuttuu nimenomainen säännös ympäristönsuojelumenojen vähennyskelpoisuudesta.

Perinteiset ympäristönsuojelutoimet – esimerkiksi teollisuuden savukaasujen ja jätevesien puhdistus – on yleensä toteutettu laitteilla tai rakennelmilla, joiden osto- ja rakennuskustannukset ovat nykylainkin mukaan selkeästi vähennyskelpoisia. Tilanne on epäselvempi silloin, kun ympäristönsuojelutoimeen ei liity minkään fyysisen hyödykkeen hankkimista. Näin voi olla esimerkiksi uuden luonnonsuojelulain mukaisissa vapaaehtoisen ekologisen kompensaation tilanteissa.

Ruotsissa, jossa nimenomainen ympäristönsuojelukulujen vähennyspykälä myös puuttuu, erilaisten kompensaatiomaksujen verotuskohteluun on jo ehditty ottaa kantaa oikeuskäytännössä. Vähennyskelpoisuuden perusteeksi ei ole riittänyt tavoite ympäristön suojelusta, eikä ratkaisevaa ole ollut esimerkiksi kompensaation todellinen toimivuus ja tehokkuus ympäristön kannalta. Sen sijaan raja on asettunut siihen, onko kompensaatiosta ollut yritykselle niin merkittävää markkinointihyötyä, että kulu on vähennyskelpoinen mainosmenona. Tämä johtaa siihen, että juridinen harkinta tapahtuu ensisijaisesti muiden seikkojen kuin ympäristönäkökohtien perusteella.

Ruotsin esimerkki saa pohtimaan, tulisiko Suomessa ympäristönsuojelun ja verotuksen suhdetta miettiä proaktiivisesti sen sijaan, että odotamme oikeuskäytännön muodostumista. Yksiselitteisempi verokohtelu asettaisi kompensaatiomekanismit yrityksissä samalle viivalle perinteisten ympäristösuojelutoimien kanssa erityisesti silloin, kun haitallista ympäristövaikutusta ei ole mahdollista suoraan estää. Lisääntynyt yritysten kiinnostus ja suuremmat tulovirrat voisivat osaltaan vauhdittaa kompensaatiomarkkinoiden kehitystä, jolloin myös hyödyt luonnolle kasvaisivat.

Huolet viherpesusta ja kompensaatiomallien toimivuudesta ovat kuitenkin todellisia. Lainsäädännössä määritelmät ja rajanvetotilanteet ovat keskiössä, jotta tulkintatilanteilta vältyttäisiin. Mitkä menot ovat tosiasiallisesti ympäristönsuojeluun liittyviä ja mitkä muita liiketoiminnan kuluja? Vaikeuskerrointa lisäävät osapuolten suuri taloudellinen intressi ja erilaiset näyttökysymykset. Lainvalmistelun merkitys korostuu. Ympäristönsuojelumenon käsite tulisi määritellä lain tasolla tarkkarajaiseksi ja selkeäksi. Huoliin viherpesusta olisi mahdollista vastata asettamalla vähennyskelpoisuuden edellytykseksi se, että kompensaatiotoimenpiteen tehokkuus on vahvistettu luonnonsuojelulain mukaisesti, esimerkiksi ELY-keskuksen tai mahdollisesti tulevaisuudessa perustettavan kansallisen kompensaatiorekisterin päätöksellä.

Laajempi ja merkityksellisempi kysymys on, mikä on verotuksen rooli ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Jos haluamme ohjata yritysten ja kuluttajien käyttäytymistä, onko verotus aina tarkoituksenmukaisin instrumentti? Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kontekstissa tulisi puhua laajemmin hintaohjauksesta. Negatiivisten ulkoisvaikutusten pienentämiseen tähtäävä hintavaikutus on mahdollista saavuttaa myös muun kuin verotuksen keinoin. Esimerkiksi polttoaineen hintaan voidaan vaikuttaa verotuksella, päästökaupalla tai jakeluvelvoitteella. Hintaan vaikuttavien tekijöiden lisäksi sääntelykokonaisuuteen kuuluvat muun muassa erilaiset lupa-, valvonta ja sanktiojärjestelmät.

Lauri Lehmusoja, veroasiantuntija EK

Niko Pankka, veropoliittinen asiantuntija SAK