EU:n protektionistinen puoli valokeilaan
Talouskriisin aikana EU:ssa on seurattu silmä kovana muiden maiden mahdollisia protektionistisia ja kansainvälistä kauppaa vaikeuttavia toimia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt EU:n oma toiminta.
Kesäkuussa julkaistun Global Trade Alert -raportin mukaan EU ja sen jäsenmaat asettivat maailmanlaajuisesti eniten protektionistisia toimia marraskuusta 2008 lähtien. Vaikka tässä raportissa kaupanesteen määritelmä on varsin lavea, on tulos siitä huolimatta huolestuttava. EU:n ja sen jäsenmaiden kaupanesteiden määrä oli yhteensä 372 kappaletta (toisena Venäjä 231 kpl ja kolmantena Argentiina 185 kpl). Ne vastasivat myös noin 10 % kuluneen vuoden aikana raportoiduista uusista kaupanesteistä globaalisti. Yhdysvaltojen vastaava osuus oli vain 3 %.
On sääli, ettei EU:ssa keskustella enemmän siitä, kuinka paljon me itse sorrumme kaupanesteiden luomiseen. Kritisoimme kovaan ääneen suurien kauppakumppanimaiden protektionistista toimintaa, mutta samaan aikaan syyllistymme erityisesti EU-sääntelyn kautta kaupan rajoittamiseen. Meillä on niin vahva mielikuva EU:sta vapaan kaupan kannattajana ja avoimet markkinat omaavana alueena, että meiltä puuttuu laajempi käsitys siitä, millainen toimintaympäristö EU todellisuudessa on eurooppalaisille ja ulkomaalaisille yrityksille.
EU:n protektionismi on hiljaisempaa, muihin politiikkatavoitteisiin käärittyä toimintaa. Sanomme kannattavamme vapaata kauppaa, mutta samalla asetamme jatkuvasti toimenpiteitä, joilla vaikeutamme yritysten toimintaa ja syrjimme ulkomaalaisia yrityksiä.
Esimerkkejä löytyy erityisesti EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikasta. Esimerkiksi EU:n uusiutuvan energian direktiivi on katsottu suosivan EU-maiden omaa biodieselin tuotantoa ja säännöstelevän tuontia EU:n ulkopuolelta.
Maailman kauppajärjestö WTO:n työryhmissä käydään tiukkoja keskusteluja EU:n säädöksistä. EU on vuosikausia joutunut selittelemään esimerkiksi kemikaalilainsäädäntöään ja sen vaikutuksia ulkomaalaisille yrityksille. Monet maat katsovat, että EU käyttää tarpeettoman raskasta sääntelyä päästäkseen tavoitteisiinsa.
Joskus muiden maiden intressejä loukkaavat toimet aiheuttavat vastareaktioita vielä vuosienkin päästä. EU suututti Kanadan ja Norjan kieltämällä hyljetuotteiden tuonnin EU:hun joitakin vuosia sitten. Päätös kostautui tänä vuonna, kun EU:ta ei otettu mukaan Arktiseen neuvostoon.
Tällainen toiminta antaa EU:sta hyvin kaksinaismoralistisen kuvan ja myös heikentää EU:n mahdollisuutta vaikuttaa muiden maiden liiketoimintaympäristöön ja kaupanesteiden purkamiseen. Tarvitsemme realistisemman kuvan siitä, millainen liiketoimintaympäristö EU todellisuudessa on ja onko EU omalla toiminnallaan meidän kipeästi kaipaamien ulkomaalaisten investointien esteenä.
EU:ssa elää sitkeästi esimerkillä johtamisen ajatus, jonka mukaan EU voi etupainotteisella toiminnallaan edistää esimerkiksi globaalin ilmastopolitiikan kehitystä. Tämä kertoo vain siitä, miten huono käsitys meillä EU:ssa on omasta globaalista vaikutusvallastamme. EU:n tulisi nyt viimeistään havahtua siihen, että yksipuolisella toiminnalle ja kauppakumppanimaiden intressien sivuuttamisella on aina hintansa.