Green Omnibus – raportoinnin sujuvoittamista vai säädösviidakon uudelleenjärjestelyä?

Euroopan komissio on tarttunut kunnianhimoiseen tehtävään – yritysten raportointitaakan keventämiseen. Tavoitteena on vähentää hallinnollista byrokratiaa ja tehdä sääntely-ympäristöstä yrityksille selkeämpi ja ennakoitavampi, kirjoittavat Hannu Ylänen ja Santeri Suominen.

Yhtenä konkreettisena sääntelytaakan vähentämisinstrumenttina on alustavasti esitelty Green Omnibus -hanketta. Tavoite sääntelyn sujuvoittamisesta on hyvä ja kannatettava, mutta konkretiaa aloitteesta on vielä niukasti saatavilla. Hankkeen tarkoitus on yhdellä kertaa ottaa tarkasteluun ja muuttaa useita raportointivelvoitteisiin liittyviä EU-säädöksiä ja sujuvoittaa niiden sisältämien velvoitteiden noudattamista. Tarkempi sisältö tullaan julkistamaan 26.2.

Mitä Green Omnibus ehkä pitää sisällään?

Omnibus-menettelyllä voidaan tarkastella ja muokata useita säädöksiä yhdellä kertaa. Tämä on tehokas ja mielekäs tapa säädöskehikon perkaamiseen myös laajemmin kuin vain Green Omnibus -hankkeen kohdalla. Hankkeen fokuksessa ovat ilmeisesti ainakin kestävyysraportointidirektiivi (CSRD), taksonomia-asetus ja yritysvastuudirektiivi, mutta huhujen mukaan tarkastelun alle tulee enemmänkin EU-säädöksiä. Tavoitteena siis olisi ainakin raportoinnin yksinkertaistaminen ja päällekkäisyyksien poistaminen.

Sääntelyä on sujuvoitettava – harkiten

Sääntelyn keventäminen ja yritysten hallinnollisen taakan karsiminen ovat EK:n pitkäaikaisia tavoitteita. On silti syytä kysyä, millä tavalla tätä tavoitetta Green Omnibus -aloitteen kohdalla käytännössä toteutettaisiin? Alustavissa suunnitelmissa mukana on keskenään varsin erilaisia säädöksiä, joista osaa yritykset jo noudattavat ja osaa vasta implementoidaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi eri säädökset koskevat erikokoisia yrityksiä ja pelkkä päällekkäisyyksien poistaminen säädöksistä ei vielä tuo yrityksille kovin konkreettista hyötynä.

Vaikka komission tavoitteet sääntelyn sujuvoittamisesta ovat oikeita ja tärkeitä, on yhtä lailla tärkeää, että toteutus tulee olemaan harkittu ja yrityksiä, markkinoita ja eri sidosryhmiä tyydyttävä. Massiivinen pakittaminen uusien velvoitteiden ja juuri valmisteltujen säädösten osalta ei liene kenenkään intressissä, eikä myöskään EK sellaista tavoittele. Epävarmuuden ja tulkinnanvaraisuuden lisääminen ei ole toivottavaa tilanteessa, jossa yritykset ovat juuri investoineet suuria summia kestävyysraportointivelvoitteiden mukaan toimimiseen. Komission on siis edettävä hankkeessa taiten.

Miten eteenpäin?

Vaikka raportointivelvoitteiden keventäminen on kannatettava tavoite, keinojen on oltava huolellisesti mietittyjä. Yksi mahdollinen toimenpide olisi nostaa raportointivelvoitteiden soveltamisrajoja, jolloin velvoitteiden piiri supistuisi itse sääntelyn sisältöön ja rakenteeseen koskematta. Myös kestävyysraportointidirektiivin seuraavien yrityskokoluokkien voimaantuloa voitaisiin siirtää eteenpäin vuosilta 2026 ja 2027, jolloin seuraavissa aalloissa velvoitteiden piiriin kuuluvien yritysten ei tarvitse alkaa investoida raportointijärjestelmiinsä tässä vaiheessa, kun Green Omnibus -hankkeen sujuvoittamistoimenpiteet ovat vielä valmistelussa.

Lisäksi komission tulisi kuunnella mm. sijoittajien näkemyksiä tänä keväänä julkistettavista uusista kestävyysraporteista sekä saadun palautteen perusteella poistaa ja muokata niitä raportointivelvoitteita, jotka eivät tuo lisäarvoa. Toimialakohtaisten kestävyysstandardien valmistelussa voitaisiin painaa jarrua ja varmistaa, ettei uusia raportointivelvoitteita aseteta yrityksille. Tärkeää on myös, että komissio tarjoaa selkeää ohjeistusta siitä, miten hanke etenee, milloin lopulliset muutokset tulevat voimaan ja miten yritysten tulee niihin varautua.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että lainsäädäntö on sellaista, että se aidosti edistää kestävää yritystoimintaa ja tuo vastuullisesti toimiville yrityksille myös kilpailuetua.

Odotuksia ja realismia

Toistaiseksi voimme vain odottaa, mitä komissio helmikuussa tuo pöytään. On hienoa, että EU:n kilpailukyvyn tehostamiseksi ollaan nyt tarttumassa nopeasti ja konkreettisella otteella. Tärkeää on, että määrä ja nopeus eivät korvaa laatua ja sisältöä.