Hallintarekisteri on mahdollisuus, ei rajoite

Piia Vuoti, EK

Keskustelu arvopaperikeskusasetuksen toimeenpanosta ja hallintarekisteröinnin sallimisesta suomalaisille sijoittajille jatkuu vilkkaana julkisuudessa, osin yksipuolisenakin. Siksi on tärkeää tuoda vielä esille ehdotuksen taustalla olevia faktoja.

Asetuksen kansallista toimeenpanoa valmistellut työryhmä ehdottaa siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan järjestelmään. Järjestelmässä sijoittajalla on oikeus valita suoran omistajakohtaisen arvo-osuustilin rinnalla myös säilyttäjäpankin hallinnoima tili suomalaisten osakkeiden säilytykseen. Mahdollisuus hallintarekisteröintiin ei vaikuttaisi nykyisen suoran omistuksen malliin, se ainoastaan tarjoaisi mahdollisuuden valita eri vaihtoehtojen välillä.

Arvopaperikeskusasetuksen keskeinen tavoite on avata kilpailua EU-alueella toimivien arvopaperikeskusten välillä. Tämä mahdollistaa markkinoiden kehittymisen: palvelujen kilpailuttamisen, kehittämisen sekä palvelumaksujen alenemisen pitkällä aikavälillä. Tällaista kehitystä voi pitää pelkästään myönteisenä markkinoiden toiminnan kannalta. Rajatylittävillä markkinoilla myös kustannuskilpailukyvyllä on merkitystä. Suomalaisten pääomamarkkinoiden kannalta on erittäin tärkeää, ettei suomalaisten osakkeiden kaupankäynti-, selvitys- ja säilytyskulut nouse ulkomaisia osakkeita korkeammiksi.

Hallintarekisteröintikielto johtaisi myös siihen, että suomalaiset pörssiyhtiöt eivät voisi käyttää asetuksen mukanaan tuomaa oikeutta valita arvopaperikeskus eikä asetuksen tavoitteet suomalaisten yhtiöiden osalta toteutuisi.

Ehdotuksella ei pyritä piilottamaan suomalaisia osakeomistuksia, vaan päinvastoin. Omistuksen julkisuuteen on kiinnitetty merkittävästi huomiota ja ehdotettu järjestelmää, joka takaisi hyvinkin laajan julkisuuden osakeomistuksille.

Ruotsin järjestelmää vastaavasti Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään julkiseen rekisteriin kerättäisiin neljä kertaa vuodessa tiedot suomalaisista osakkeenomistajista, jotka omistavat yli 500 osaketta. Rajaus on perusteltu. Hyvin pienillä omistuksilla ei voida katsoa olevan yhteiskunnallista tai muuta merkitystä. Sääntelyllä voidaan myös turvata tiettyjen pienomistajien yksityisyyttä.

Liputusvelvollisuus takaa sen, että suuremmat omistukset tulevat julkiseen tietoon. Samoin sisäpiiriläisten omistuksista ja omistusmuutoksista saadaan tietoa sisäpiirisääntelyn kautta.

Tietojen reaaliaikaisuuden osalta olennaista on kiinnittää huomiota siihen, millainen tarve reaaliaikaiselle tiedolle on yleisöjulkisuudesta puhuttaessa.  Tehtyjen selvitysten perusteella 1,3 miljoonasta arvo-osuustilistä yli miljoona on sellaisia, joilla ei ole arvopaperikauppoja lainkaan vuoden aikana. Näillä tileillä muutoksia ei tapahdu vuoden aikana eikä ole tarvetta päivityksille. Työryhmän ehdotus kuitenkin lähtee neljää kertaa vuodessa tapahtuvasta tietojen päivityksestä myös näiden tilien osalta.

Suomen lainsäädäntöön on tarpeen tehdä muutokset, jotta asetuksen tavoitteet voivat toteutua. Pääomamarkkinoiden kehittäminen lisää myös ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta Suomea kohtaan.

Piia Vuoti
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK