Heidi Sabanadesan bloggaa: Sivistys ja menestys vaativat sekä resursseja että puurtamista

Slushiakaan ei olisi olemassa ilman nuoria, jotka suhtautuvat intohimoisesti luonnontieteisiin ja matematiikkaan. Ja ovat valmiita tekemään lujasti töitä menestyksen eteen! On siis monta syytä olla huolissaan koululaisten oppimistulosten heikentymisestä.

Blogikirjoittajana EK:n Heidi Sabanadesan

Helsingin Sanomat uutisoi 30.11. että suomalaislasten – erityisesti poikien – oppimistulokset luonnontieteissä ja matematiikassa eli ns. luma-aineissa ovat heikentyneet selvästi. Tämä on erittäin huolestuttava uutinen. Me suomalaiset olemme voineet pitkään ylpeillä sillä, että olemme maailmalla tunnettua insinöörikansaa. Nokian ihme ja  Slush-tapahtuma eivät olisi syntyneet ilman matematiikkaan ja luonnontieteisiin intohimoisesti suhtautuvia lapsia ja nuoria. Innostus ja kiinnostus ongelmanratkaisuun jo koulussa näkyy tämän päivän Suomessa: he ovat niitä Slushin pellepelottomia, yritysmaailman huippukoodareita, talousosaajia ja lääketieteen innovaatioiden kehittäjiä. Kiinnostuksen ja osaamisen väheneminen luma-aineissa ei ehkä näykään heti. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tässä ei ole kuitenkaan kyse sen vähäisemmästä asiasta kuin kansallisen sivistys- ja osaamispohjamme rapautumisesta.

Toinen jutussa esiintynyt vähintäänkin yhtä huolestuttava uutinen on, että suomalaislasten kyky pitkäjänteiseen työntekoon ja ahkeruuteen on selvästi vähentynyt. Tuloksia halutaan nopeasti, ilman sinnikästä työtä. Ilman ahkeraa työtä ei reilu viisimiljoonainen kansa ole kuitenkaan pärjännyt tähänkään asti, eikä pärjää tulevaisuudessakaan, kun kilpailu aina vain kiristyy. Tähän on syytä suhtautua vakavasti. Tosiasia nimittäin on, että vaikka digitalisaatio tuo uskomattomia mahdollisuuksia sekä innovaatioiden muodossa että parantamalla lukemattomien ihmisten elämänlaatua, sillä on myös varjopuolensa. Internet ja pelien maailma tarjoavat nopeita ärsykkeitä, ja sekä lasten että aikuisten kyky keskittyä pitkäjänteisyyttä vaativiin kokonaisuuksiin, kuten vaikka kirjojen lukemiseen, on selvästi kärsinyt.

Miten kirjojen lukeminen tähän liittyy, voisi joku kysyä. Tutkimuksen mukaan mitä suurimmassa määrin: nimittäin vahvin selittävä tekijä lasten menestymisessä luma-aineissa oli lapsen arvio kirjojen määrästä kotona. Tämä huomio on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että usein keskustelussa näkee vastakkainasettelua luma-aineiden ja muiden koulussa opiskeltavien aineiden ja erityisesti humanististen aineiden välille. Vastakkainasettelulle ei ole perusteita, sillä lukeminen ja menestys luma-aineissa täydentävät toisiaan. Mistään jymyuutisesta ei tosin pitäisi olla kyse: jo Einstein tiesi tämän. Kun häneltä kysyttiin, miten älykkäitä lapsia kasvatetaan, hän vastasi: ”jos haluatte lapsestanne älykkään, lukekaa hänelle satuja. Jos haluatte lapsestanne vielä älykkäämmän, lukekaa hänelle vielä enemmän satuja”. Tämänkin valossa on huolestuttavaa, että tutkimuksen mukaan suomalaisilla lapsilla on kansainvälistä keskiarvoa vähemmän kokemuksia lukemisesta ja laskemisesta ennen kouluikää. Lukukokemuksia kerryttäneet lapset nimittäin pärjäsivät tutkimuksessa parhaiten.

Oli tutkimustuloksissa hyvääkin. Vaikka sijoitus laski, ja erityisesti se laski pojilla, on Suomen osaaminen edelleen erittäin korkealla tasolla kansainvälisessä vertailussa. Lisäksi on hyvä, että jälleen kerran tuodaan esiin se tosiasia, että tyttöjen ja poikien osaamisessa matemaattisluonnontieteellisissä aineissa ei ole eroa. Toivoa sopii, että tämä rohkaisi enemmänkin tyttöjä luma-aineiden pariin.

Elinkeinoelämän viesti päättäjille on vanhastaan tuttu: älkää leikatko koulutuksesta. Kansallisten resurssien ohjaaminen koulutukseen on tulevaisuuden rakentamista. Viestiin voi nyt lisätä toiveen koteihin: lukekaa lapsille, ja rohkaiskaa heitä lukemaan ja laskemaan. Lukevissa lapsissa ja nuorissa on tämän kansakunnan tulevaisuus.