Ilkka Oksala bloggaa: Asumistuki aiheuttaa kannustinloukkuja

Maan hallitus päätti puoliväliriihessä toimista kannustinloukkujen purkamiseksi. Päivähoitomaksujen osalta hallituksen linjaus on erinomainen. Suureksi pettymykseksi hallitus ei kuitenkaan kyennyt tekemään vaikuttavaa uudistusta asumistukeen.

Päivähoitomaksuja alennetaan erityisesti monilapsisten sekä pieni- ja keskituloisten osalta. Toimenpide kohdistuu juuri niihin ryhmiin, joissa kannustinloukkuongelmat ovat suurimmat. Hallitus ansaitsee tästä ratkaisusta kiitoksen. Työn kannustavuus parantuu.

Toisen kannustinloukkuja vähentävän toimen piti olla asumistuen uudistaminen. Odotukset olivat korkealla. Olihan asiaa valmisteltu elokuusta 2016 alkaen erityisessä virkamiestyöryhmässä, jonka työ valmistui alkuvuodesta 2017.

Nyt kaavailtu uudistus johtaa toimeentulotukimenojen kasvuun. Kannustinloukkuja purkavat vaikutukset jäävät vähäisiksi.

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Tiedossahan piti olla, että kannustinloukkuja ei saa puretuksi ilman puuttumista asumistukeen.

Niin kauan, kun kasvukeskuksissa on liian vähän kohtuuhintaisia asuntoja, nousee asumisen kustannus monelle pienituloiselle aivan liian korkeaksi.

Kestävä ratkaisu ongelmaan löytyy vain siitä, että kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan huomattavasti nykyistä enemmän alueille, joissa on avoimia työpaikkoja, ja joille niitä jatkossakin syntyy. Tämä edellyttää parempia päätöksiä kunnissa, mutta myös kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvien normien osittaista purkua.

Rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvät ratkaisut eivät valitettavasti ole nopeavaikutteisia. Välitöntä muutosta tilanteeseen saadaan vain muuttamalla asumisen tukemista. Ja selvää on, että tällöin pitää muuttaa niin yleistä asumistukea kuin myös toimeentulotuesta maksettavaa asumismenojen korvausta. Muutoin muutokset asumistuessa johtavat vain lisääntyvään toimeentulotukimenoon.

Se, että asumismenoja korvataan niin yleisestä asumistuesta kuin myös toimeentulotuesta, tekee järjestelmästä ja sen uudistamisesta vaikean.

Hallituksen olisi pitänyt pystyä päättämään yleisen asumistuen neliörajojen tai muiden omavastuuta lisäävän muutosten lisäksi kahdesta muusta asiasta. Ensinnäkin asumiskustannusten omavastuuta olisi pitänyt myös toimeentulotuessa lisätä, ja toiseksi työtulojen leikkaavaa vaikutusta asumistukeen olisi pitänyt lieventää.

Toimeentulotuessa on aikoinaan ollut asumismenojen 7 % omavastuu. Se säädettiin pääministeri Lipposen hallituksen esityksestä 2.valtiovarainministeri Alhon johtaman kannustinloukkutyöryhmän valmistelusta. Tämä toimi yhdessä silloin toteutettujen muiden toimien kanssa, ja on ollut ainua kerta, kun tuloloukkuja on oikeasti kyetty purkamaan. Yleensä hallitukset ovat niitä lisänneet.

Työn kannustavuuden näkökulmasta on ongelmallista, että työtulojen kasvaessa asumistuki leikkaantuu hyvin jyrkästi. Siksi olisikin ollut viisasta lieventää työtulojen, ei siis muiden tulojen, asumistukea leikkaavaa vaikutusta. En ollenkaan ymmärrä miksei tätä mallia, jota kyllä on päättäjille esitelty, ei nyt voitu toteuttaa.

Asumistuella, sen tasolla ja omavastuulla, on selvä vaikutus niin työn kannustavuuteen kuin myös asuntojen vuokriin. Nykyistä suurempi omavastuu kannustaa omilla valinnoilla vaikuttamaan omiin asumiskustannuksiin. Se myös kannustaa työllistymiseen, varsinkin jos samanaikaisesti pienten työtulojen ja asumistuen yhteensovitusta parannetaan.

Kannustinloukkujen purkamiseen ei ole helppoja keinoja. Jos näin olisi, loukut olisi jo purettu.