Jussi Mustonen bloggaa: Vetkuttelu loppuu sunnuntaihin
Kreikalle on annettu sunnuntaihin saakka aikaa päättää kohtalostaan, ennen kuin sen velkojat viheltävät pelin poikki. Kreikan valinta ei ole pelkästään ruton ja koleran välillä vaan vaihtoehtona voi olla molemmat yhtä aikaa. Suurten maksuerien laukeaminen kuun lopulla pakottaa vetkuttelun lopettamiseen.
Kreikan hallinto ei onnistunut pakottamaan lisämyönnytyksiä velkaehtoihinsa uhkaamalla kaikkia osapuolia koskevilla suurilla tappioilla. Tämä peli on loppu, koska uhka ei ollut uskottava. Nyt pelataan uutta peliä, ja siinä euroryhmä on niskan päällä. Kreikan väistöliikkeet epämääräisine kansanäänestyksineen ovat heikentäneet maan asemaa sekä mainetta ja nostaneet samalla muiden maiden poliittista kynnystä hyväksyä myönnytyksiä.
Velkojatkin toimivat liian pitkään uskoen, että mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Nyt todelliset vaihtoehdot ovat esillä, kun Kreikan euroeron käytännön askeleet on nostettu pöydälle. Tosiasia on, että eurooppalaisten veronmaksajien rahaa palaa kaikissa vaihtoehdoissa hurskaista toiveista ja poliittisista lupauksista huolimatta. Kreikan velanhoitokustannukset ovat sille annettujen helpotusten vuoksi suhteellisen kevyet, mutta on lähes mahdotonta uskoa sen tulevaisuuteen ilman uusia velkajärjestelyjä.
Suomen ja yritysten etu on valita polku, joka vahvistaa ja parantaa EMUn toimintaa – kuuluipa Kreikka alueeseen tai ei. Kreikan erkaantuminen olisi suurin onnettomuus kreikkalaisille itselleen. Ero ei juurikaan vavisuttaisi muita EMU-maita, ja epävarmuuden loppuminen itse asiassa vakauttaisi markkinoita.
Kreikan eron jälkeinen valuuttaliitto ei enää olisi sellainen peruuttamaton järjestelmä, joksi se haluttiin rakentaa. Ilman perussopimusten uusimista uusien erojen mahdollisuus ja riski jäävät kalvamaan valuuttaliittoa. Siksi tulisi loppuun saakka pyrkiä kompromissiin Kreikan kanssa, mutta ei hinnalla millä tahansa.