Lahti bloggaa: Johtajien tavoitteisiin ei pidä suhtautua ylimielisesti
Kiinan presidentti Xi piti viime viikolla yli kolme tuntia kestäneen puheen. Sitä seurattiin tarkasti ympäri maailman, myös meillä.
Puhe pidettiin Kiinan kommunistisen puoleen viisivuotiskokoukselle ja se kertoo Kiinan johdon aikoman suunnan Kiinan kehitykselle seuraaviksi vuosiksi. Siinä painotettiin muun muassa kilpailukykyä kohentavien rakennemuutosten välttämättömyyttä, korkean velkaantuneisuuden aiheuttamien ongelmien hallittua purkamista, tutkimusinvestointien tärkeyttä esim. energia- ja ilmastokysymysten ratkaisemiseksi sekä talouden avoimuuden, vapaakaupan ja investointien olennaisuutta. Varsin tutun kuuloinen asialista.
Seuraamme tarkasti myös USA:n presidentti Trumpin puheenvuoroja, yksittäisten twiittien tarkkuudella. Niistä syntyvä kuva hänen politiikastaan on hajanainen, mutta siitä on hahmotettavissa pyrkimys USA:n suuruuden palauttamiseen uudistuksia purkamalla, eristäytymisellä, kansainvälisen järjestyksen ja sopimusten haastamisella sekä kauppapolitiikalla, joka hakee mallia 1600-luvulta. Toistaiseksi suunnitelmat ovat suurelta osin vielä toteutusta vaille, mutta jo pelkillä lupauksilla on vaikutuksia. Dollarin vaihtokurssi on heikentynyt, epävarmuus kasvanut ja USA:n perinteiset kumppanit ovat asettautumassa uusiin asemiin.
Euroopassa presidentti Macron puhui syyskuun lopussa lähes yhtä pitkään kuin Xi, aiheenaan Euroopan tulevaisuus. Hänen tavoitteensa on suvereeni, vapaa ja vahva Euroopan unioni, joka edistää ja puolustaa globaalisti kansalaistensa etuja. Hänen esittämänsä strategia on kokoelma avoimuutta, riuskoja rakenneuudistuksia, tiukkaa taloudenpitoa, huolehtimista kansalaisten hyvinvoinnista sekä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden vahvistamista, mutta myös suojautumista Euroopan ulkopuoliselta kilpailulta.
Komission puheet
Komission presidentti Juncker piti syyskuussa samansuuntaisen puheenvuoron Euroopan parlamentille. Saksan liittokansleri Merkel neuvottelee parhaillaan mahdollisten hallituskumppaneidensa kanssa Saksan tulevasta linjasta, mutta ehti jo pitää Macronin näkemystä yleisesti ottaen kannatettavana. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tusk sai juuri sovittua muiden EU-johtajien kanssa siitä, kuinka edetä pöydälle katettujen aiheiden käsittelyssä.
Tiedetään, että meillä on taipumuksena liioitella lähellä olevia muutoksia ja aliarvioida pidemmän aikavälin kehitystä. Niin käy helposti nytkin. Kiinasta ei varmastikaan tule viidessä vuodessa investoinneille ja kaupalle avoin demokraattinen markkinatalous, USA:sta tuskin tulee muusta maailmasta eristäytynyt ja aggressiivinen kauppasoturi, eikä EU muutu muutamassa vuodessa suvereeniksi globaaliksi toimijaksi. Silti, johtajien ilmoittamiin tavoitteisiin ei pidä suhtautua ylimielisesti. Niistä osa toteutuu ennen pitkää, ja ne vaikuttavat myös meidän arkeemme. Kuinka helppo minun on käydä muutaman kuukauden työkeikalla vaikkapa Latviassa tai Espanjassa? Kelpaavatko brittiyliopistojen tutkinnot muutaman vuoden kuluttua eurooppalaisilla työmarkkinoilla? Voinko vieläkään viedä yritykseni tuotetta Kiinaan tai Yhdysvaltoihin, vaikka se kelpaa myytäväksi ympäri Euroopan?
Saksan ja Ranskan yhteistyö
Meidän vapautemme ja valinnanmahdollisuuksien maksimoiminen onnistuu parhaiten tiiviin eurooppalaisen yhteistyön avulla. Sen myötä saamme rakennettua osaamisellemme mahdollisimman suuren kotimarkkinan ja sen avulla saamme avattua meille uusia markkinoita Euroopan ulkopuolella. Eurooppalainen yhteistyö luo meille turvallisuutta, niin ulkoisilta kuin sisäisiltäkin uhilta. On hyvä, että Suomi on ollut etujoukossa kehittämässä Euroopalle puolustusyhteistyötä, ml. korostamalla yhteistä avunantovelvoitetta.
Suomen hallitus julkaisi hiljan myös uuden kannan Euroopan talous- ja rahaliiton uudistamisesta. Se on hyvin tiukka, mutta mahdollistaa kuitenkin osallistumisen muualla Euroopassa aiheesta käytävään keskusteluun. Niin kuin aina, ajan myötä myös EMU:n uudistuksista syntyy eurooppalainen kompromissi, jossa huomioidaan kaikki keskusteluun perustellusti tuodut näkökannat ja preferenssit. Tulos on tuskin kenenkään kannalta sataprosenttisesti juuri se tavoiteltu, mutta lopulta kuitenkin siedettävä ja hyödyllinen. Saksan ja Ranskan näkemykset ovat usein aluksi varsin kaukana toisistaan, mutta lopulta kummatkin liikkuvat toisiaan kohden niin että sopimus syntyy. Niin käy myös EMU:n osalta.