Markkinoita kaventavat kuntayhtiöt korostetusti Suomen haaste – muualla Euroopassa ei yhtä paljon ongelmia
Kuntayhtiöilta kilpailuttamatta tehdyt ns. in-house-hankinnat ovat saaneet Suomessa runsaasti julkisuutta. Kyseenalaiset tulkinnat hankintalaista ovat synnyttäneet jopa satojen kuntien osaomistamia yhtiöitä, joilta kunnat ostavat palveluja ilman kilpailutusta. Tämä sulkee jopa 15 miljardin euron arvoiset markkinat yksityisiltä yrityksiltä ja samalla veronmaksajat maksavat liikaa saamistaan palveluista.
Tein kesällä selvityksen kuntayhtiöiden ja in-house-hankintojen roolista muualla Euroopassa. Idea syntyi tarpeesta tietää, havaitaanko vastaavaa trendiä kuntayhtiöiden laajenemisesta Suomen ulkopuolella. Tarkasteluun valikoituivat Pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska, Itävalta markkinakooltaan Suomea vastaavana sekä Liettua erityisen sääntelynsä vuoksi.
Ilmeni, että vaikka kuntayhtiöt itsessään eivät ole Suomeen sidottu ilmiö, niiden käyttötapa ja käytön laajuus ovat. Esimerkiksi Ruotsissa ja Itävallassa melko yleiset kuntayhtiöt ovat pääosin yhden kunnan enemmistöomistamia ja operoivat yleishyödyllisiksi laskettavilla toimialoilla. Näitä ovat esimerkiksi energianjakelu, kiinteistöala ja infrastruktuurin ylläpito. In-house-hankinnoista ei myöskään ole noussut merkittäviä tai laajoja tulkintaongelmia. Toisaalta esimerkiksi Itävallassa niiden kerrotaan olevan yleisiä. Kuntayhtiöiden sääntely eroaa maiden välillä huomattavasti.
Julkista keskustelua kuntayhtiöistä ei merkittävästi käydä muissa Pohjoismaissa ja Itävallassa. Mahdolliset kilpailuneutraliteettiongelmat ovatkin muualla. Esimerkiksi Pohjoismaissa elinkeinoelämä on huolissaan kuntien omina toimintoinaan (ei kuntayhtiömuodossa) harjoittamasta liiketoiminnasta. Tanskassa ja Norjassa on havaittu ilmiö aiemmin ulkoistettujen palvelujen palauttamisesta kunnan omaksi tuotannoksi. Kuntayhtiöihin liitetään myös esimerkiksi läpinäkyvyyteen ja korruptioon liittyviä haasteita.
Ruotsissa elinkeinoelämä tuo esiin kuntien erilaisen asenteen kilpailuttamiseen. Viranhaltijat ja kuntapäättäjät näkevät usein palvelujen kilpailuttamisen ja ulkopuolelta hankkimisen vaivattomampana kuin tuottamisen itse. Eroja kuntien välillä toki on, mutta yleiskuvassa kilpailuttaminen nähdään helpompana vaihtoehtona.
Liettua tarjoaa selvityksen perusteella varteenotettavan esimerkin siitä, kuinka lainsäädäntötasolla reilun kilpailun edellytyksiä voidaan merkittävästi edistää. Liettuan pienillä markkinoilla in-house-hankinnat ja kuntayhtiöiden perustaminen varta vasten tämän poikkeuksen hyödyntämistä varten oli ennen suuri haaste elinkeinoelämälle. Nykyään kuntayhtiön perustaminen ja in-house-hankinta vaativat kilpailuviranomaisen etukäteen antaman luvan. Kilpailuviranomaisella on laajat valvonta- ja puuttumisoikeudet kuntayhtiöiden aiheuttamiin kilpailuongelmiin.
Itävallassa kuntayhtiöiden suuri lukumäärä ja toiminta monella eri toimialalla vaikuttaa erikoiselta, mutta paikallinen elinkeinoelämä ei näe tilanteessa syytä erityiseen huoleen. Asiaan vaikuttanevat Itävallan rajat ylittävät maantieteelliset markkinat, kuntayhtiöiden pitäytyminen yleishyödyllisissä palveluissa sekä niiden kuuluminen selkeästi yhden kunnan määräysvaltaan. Lisäksi yhtiöiden katsotaan toimivan samoin edellytyksin kuin yksityisten.
Huolestuttavaa on, että datan saatavuus kuntayhtiöistä ja in-house-hankinnoista on varsin heikkoa. Ruotsia ja Liettuaa lukuun ottamatta missään tarkastelluista maista ei tilastoida säännöllisesti kuntayhtiöiden keskeisiä talouslukuja tai edes niiden määrää. Vain Liettuassa in-house-hankintoja seurataan ja niistä raportoidaan tarkasti. Kuntayhtiöiden kautta järjestetyissä palveluissa on kuitenkin kyse julkisten varojen käytöstä, jonka tulisi olla mahdollisimman tehokasta. Tehottomuudesta kärsii ennen kaikkea veronmaksaja.