Minna Ojanperä: Ympäristöpolitiikasta EU:n vihreän kasvun ajuri
EU:n ympäristösääntelystä kannattaa hakea keinot siihen, että kestävästi toimivat yritykset pääsevät etenemään kiertotaloudessa ja vihreissä investoinneissa sekä löytämään ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseen, kirjoittaa johtava asiantuntijamme Minna Ojanperä.
Elinkeinoelämä tunnistaa seuraavalle viisivuotiskaudelle erityisesti neljä tehtävää, joihin ympäristöpolitiikassa on syytä keskittyä:
- Määrätietoista työtä kiertotalouden ratkaisujen edistämiseksi tulee jatkaa.
- Jo hyväksytty Green deal -sääntely tulee toimeenpanna huolellisesti.
- Yrityksille tulee luoda mahdollisuuksia tarttua luontokadon pysäyttämiseen.
- Vihreän siirtymän investointien ripeä eteneminen tulee varmistaa.
Kuuntelin vuonna 2019 nauhoitettua podcastia, jonka aiheena oli tuleva EU:n viisivuotiskauden strategia. Saman vuoden joulukuussa komissio julkaisi poikkeuksellisen kunnianhimoisen Green deal -ohjelman, jossa erittäin laajalla otteella ulotetaan toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillintään, kiertotalouteen, saasteettomuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Tuskinpa kukaan olisi voinut arvata, millaiseen myllerrykseen maailma ja Eurooppa ajautuvat heti seuraavana keväänä 2020 koronapandemian vuoksi sekä uudestaan keväällä 2022 Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman turvallisuusympäristön nopean muuttumisen myötä. Voikin pitää melkoisena saavutuksena, että ohjelman mukaisia aloitteita on viety unionin lainsäädäntöprosessin läpi aivan viime viikkoihin asti.
Me EK:ssa katsomme, että EU:ssa jo tehty työ kiertotalouden edistämiseksi ei ole lähellekään maalissa. Samaa mieltä on paitsi Euroopan ympäristökeskus, myös Enrico Letta, joka nosti kiertotalouden edistämisen unionin tehtäväksi osana sisämarkkinoiden tulevaisuutta koskevaa raporttiaan.
Kiertotalouden vauhdittamiseksi onkin tärkeää, että lainsäädäntöaloitteista vastaava komissio tiivistäisi vuoropuhelua yrityskentän kanssa. Viimeistään nyt on päästävä kiinni niihin konkreettisiin hidasteisiin ja esteisiin, jotka ovat kiertotalouden läpimurron tiellä.
Vuoropuhelua yritysten kanssa tulee käydä toki myös muun Green deal -sääntelyn toimeenpanossa – kattaen EU-toimielinten ohella myös viranomaiset, jotka tekevät kriittisiä linjauksia yleisluonteisten artiklatekstien käytännön soveltamisesta. Juuri nämä soveltamistilanteet ratkaisevat, syntyykö yrityksille hidasteita tai esteitä toteuttaa tavoitteita, joita varten säädös on ylipäätään annettu.
Energiainvestointeja, kriittisiä raaka-aineita ja nettonollateknologioita koskevat aloitteet ovat komission ratkaisuja haasteeseen, jossa tarvitsemme investointeja paitsi edistämään vihreää siirtymää, myös varmistamaan Euroopan turvattu asema muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa. Esimerkiksi luvitusta koskevat sujuvoittamistoimet ovat olleet tärkeitä, mutta ne eivät riitä. Ympäristökysymykset kietoutuvat yhä voimakkaammin osaksi ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Vihreän siirtymän investointien edistäminen EU-tasolla edellyttää kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, mikä on investointipäätösten tiellä. Myöskään paikallisen hyväksyttävyyden merkitys ei ole ollut EU-päätöksenteossa läsnä riittävän korkealla tasolla.
Ja lopuksi, muttei todellakaan vähäisimmäksi: Euroopan unionissa tulee jatkaa työtä luontokadon pysäyttämiseksi. Yrityksille tulee luoda mahdollisuuksia tarttua luonnon monimuotoisuutta vahvistaviin toimiin. Keinoja ovat esimerkiksi toimialakohtaiset tarkastelut luontoriippuvuuksien kartoittamiseen, luontokadon mittareiden kehittäminen ja avoimet työkalut yritysten luontojalanjäljen arviointiin.