Penna Urrila bloggaa: Isyysvapaa antaa paljon

Tänään juhlitaan Suomessa isänpäivää, ensimmäistä kertaa virallisena valtiollisena liputuspäivänä. Isänpäivä nostettiin siis liputuspäivien hierarkiassa samanarvoiseksi äitienpäivän kanssa, jolla on jo pitkään ollut tämä status. 

Isyyteen ja vanhemmuuteen liittyvät teemat ovat viime aikoina olleet esillä monestakin eri näkökulmasta, ei vähiten keskusteltaessa syntyvyyden romahtamisen syistä.

Itselleni aihepiiri on erityisen ajankohtainen siksi, että olen parhaillaan palaamassa töihin oltuani syksyn isyysvapaalla nuorimmaisemme kanssa. Päätös jäädä edes joksikin aikaa kotiin lapsen kanssa oli itselleni selvä, olinhan ollut jo kaksi kertaa aiemmin jakson kotona hänen vanhempien sisarustensa kanssa.

Äsken saimme lukea perhevapaiden jakautumisesta hämmentäviä uusia tilastotietoja. Viime vuonna neljännes isistä ei pitänyt lainkaan isyysvapaita ja vain alle puolet oli ylipäänsä vapaalla eri aikaan kuin lapsen äiti.

Lasten hoitovastuu jakautuu Suomessa poikkeuksellisen epätasaisesti muihin Pohjoismaihin verrattuna. Lisäksi meillä on mahdollista pitää selvästi pidempi hoitovapaa kuin muissa Pohjoismaissa – ja tämän vapaan käyttävät siis lähes yksinomaan äidit.

Ajattelin itse aiemmin, ettei perhevapaajärjestelmään tarvitsisi tehdä kovin tiukkoja kiintiöitä isälle ja äidille, koska uskoin ikäluokkien vaihtumisen tasoittavan automaattisesti ja nopeastikin perhevapaiden jakautumista Suomessa.

Mutta myönnettävä on, että väärässä olin. Perhevapaiden jakautuminen isien ja äitien välillä on tasoittunut meillä toivottoman hitaasti. Ainoana tapana tasa-arvoistaa työelämää näyttää olevan rohkea, tasa-arvoinen perhevapaauudistus, jossa perhevapaajärjestelmämme lähentyisi muita Pohjoismaita. Mallissa tulisi olla selkeät kiintiöt ja sen pitäisi vaikuttaa nopeasti työpaikkojen arkeen ja yhteiskunnan asenteisiin hoitovastuun tasaisemman jakautumisen puolesta. Mallin täytyy tietenkin samalla huomioida erilaiset perhetyypit ja ottaa huomioon esimerkiksi yksinhuoltajien ja ylipäänsä monimuotoisten perheiden tilanteet.

Perhevapaiden epätasainen jakautuminen on ennen kaikkea asenne- ja tottumuskysymys, koska laki mahdollistaisi hoitovastuun tasaisen jakamisen jo nyt.

Asenteet ja toimintatavat vaikuttavat työpaikkojen arjessa myös sen jälkeen, kun perhevapaat ovat ohi ja lapset kasvavat. Työn ja perhearjen yhdistämisen vaikeus on jatkuvasti esille nouseva teema, mikä huolettaa monia suomalaisia.

Työn ja perhe-elämän paremmmaksi yhteensovittamiseksi EK käynnisti keväällä 2019 Työ+Perhe -kampanjan, jossa tarkoituksenamme on herättää keskustelua työn ja vapaa-ajan sujuvasta yhteensovittamisesta ja paikallisesti tehtävistä ratkaisuista siihen. Työtehtävien luonne vaihtelee, eikä yksi ja sama ratkaisu välttämättä sovellu kaikkiin töihin ja kaikille työpaikoille, mutta jokaisella työpaikalla olisi syytä miettiä toimivimmat mallit työn ja sen ulkopuolisen elämän sujuvaksi yhteensovittamiseksi.

Itse sain isyysvapaalta paljon, ja voin lämpimästi suositella vapaan pitämistä kaikille samassa tilanteessa oleville. Perhevapaa ei tietenkään ole lomaa, vaan jatkuvaa vastuun ottoa jälkikasvusta, ja sekaan mahtuu väkisin huonompiakin hetkiä. Silti en haluaisi päivääkään vaihtaa pois, en edes niitä vähän raskaampia.

Meillä EK:n toimistolla on ollut jo pitkään hyvin kannustava ja positiivinen ilmapiiri isyysvapaisiin. Toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian kaikilla työpaikoilla tilanteeseen, jossa isyysvapaalle jäävään isään suhtaudutaan luontevasti ja pidetään asiaa itsestäänselvyytenä. Omasta kokemuksestani sanoisin myös, että isyysvapaiden tulisi olla niin pitkiä, että työpaikalla sovitaan selkeästä sijaisjärjestelystä tai palkataan sijainen isälle, aivan kuten äitiyslomalle jäävälle äidille. Tämä helpottaa myös isyysvapaalle jäämistä, kun voi luottaa työasioiden hoituvan eivätkä omat työt kasaudu toivottoman paljon vapaan jälkeiseen aikaan.

Hyvää isänpäivää kaikille!