Toiveiden tynnyristä ei ole koulutuksen tiekartaksi 

Odotukset koulutuspoliittisen selonteon osalta olivat korkealla, mutta prosessin myötä koko idea lässähti. Julkaistu selonteko on täynnä kauniita ajatuksia vailla visiota koulutusjärjestelmän kehittämisestä kokonaisuutena. Parhaimmillaan selonteon johtoajatuksena olisi ollut se, miten koulutus vastaa työelämän muutokseen ja teknologian kehitykseen. Tätä punaista lankaa ei valitettavasti löydy.    

EK kritisoi tammikuussa päättyneellä lausuntokierroksella selontekoluonnosta erityisesti puutteellisista näkökulmista työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin vastaamiseksi, digitalisaation ja teknologian parempaan hyödyntämiseen sekä Suomen kansainvälistymisen tukemiseen. 

Toivoin, että opetus- ja kulttuuriministeriö olisi hyödyntänyt runsaan lausuntopalautteen selonteon viimeistelemisessä. Pitkähkö aika lausuntokierroksen päättymisestä selonteon hyväksymiseen nostatti toiveita, mutta valitettavasti lopputulokseen ei voi olla tyytyväinen.

Edelleenkin Suomen kansainvälistymisen tukemiseen liittyvät toimet loistavat poissaolollaan. Selonteon perusteella englanninkielisen varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen lisäämisen ja kehittämisen suhteen ei aiota käynnistää mitään toimenpiteitä. Laadukas koulutus on Suomen harvoja valtteja, kun kansainväliset huippuosaajat pohtivat sijoittumistaan. Tästä pitäisi ottaa kaikki irti tarjoamalla koulutusta entistä yleisemmin myös englanniksi. Onneksi sentään koulutusperäiseen maahanmuuttoon ja korkeakoulujen ulkomaisten opiskelijoiden määrälle ja Suomeen työllistymiselle asetetaan kunnianhimoisia ja kannatettavia tavoitteita.   

Selonteossa kyllä linjataan uusien teknologioiden hyödyntämisestä koulutuksessa, mutta valitettavasti vasta toisen asteen koulutuksesta alkaen. Teknologiaa pitää hyödyntää opetuksessa mahdollisimman kattavasti mahdollisimman aikaisesta vaiheesta lähtien. Tältä osin selonteko jää valitettavan puutteelliseksi. Teknologian laajamittainen hyödyntäminen ei ole mikään uhka lasten ja nuorten yhdenvertaisuudelle tai koulutukselliselle tasa-arvolle. Päinvastoin.

Muuttuviin osaamistarpeisiin vastaamisen olisi suonut olevan se teema, jonka ympärille koko selonteko olisi rakentunut. Mitä tietoja, taitoja ja osaamisia tämän päivän ja ennen kaikkea huomisen työelämässä pärjäämisessä tarvitaan, jotta Suomi ja suomalaiset yritykset menestyvät alati kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Ikävä kyllä teema jää selonteossa pieneen sivurooliin.

Mitä selonteosta nyt sitten jäi käteen, ja miten tästä eteenpäin? Suomi on isojen haasteiden edessä, ja koulutusjärjestelmämme kehittäminen on välttämätöntä. Ehkä onkin niin, että keskusjohtoisesti toimintaa ohjaavien selontekojen aika on yksinkertaisesti ohi. Mikäli yhteiskunnan osaamistarpeisiin vastataan jatkossa joustavasti alueilla koulutuksen järjestäjien ja yritysten tiiviissä yhteistyössä, niin selonteko joutikin päätyä pannukakuksi.