Tommi Toivola: Suomalaiset yritykset tukevat EU-tason yritysvastuusääntelyä

Sanonta kuuluu, että jos viesti ymmärretään väärin, ei vika ole vastaanottajassa, vaan viestissä. Yritysvastuudirektiivin kohdalla on tainnut käydä vähän näin, joten toistetaan asia vielä kerran: EK kannattaa yritysvastuudirektiivin säätämistä. Useat suomalaiset yritykset ovat jo kansainvälisesti kärkisijoilla vastuullisuustoimintojensa osalta. Tästä kilpailuedusta on pidettävä huolta.

Itse olen hahmottanut, että keskustelussa on tällä hetkellä kolmea eri näkemystä. Yksi on se, että direktiivi tulisi hyväksyä, eikä siihen tulisi enää tavoitella muutoksia. Toinen on se, että direktiivi tulisi hyväksyä, mutta siihen tulisi tavoitella vielä muutoksia joidenkin yksityiskohtien osalta. Kolmas on se, että direktiivi tulisi mieluummin hylätä kuin hyväksyä. EK kuuluu näistä kategoriaan kaksi – kannatamme direktiivin säätämistä emmekä toivo sen kaatuvan, mutta uskomme neuvotteluiden olevan vielä siinä määrin kesken, että yksityiskohtia voidaan korjata.

Tästä päästään toiseen näkemyksiä jakavaan seikkaan, eli neuvottelutilanteeseen ja kysymykseen siitä, voidaanko muutoksia realistisesti vielä tavoitella vai johtaako tämä koko direktiivin kaatumiseen. Osa keskustelijoista on esittänyt, että direktiiviä ei enää voida muuttaa, koska siitä saavutettiin sopu trilogeissa. Viime viikkojen kehitys, jossa keskusteluita on jatkettu ja useat jäsenmaat ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä neuvottelutulokseen, on osoittanut tämän tulkinnan olleen yksiselitteisen väärä.

Suomi tai suomalaiset sidosryhmät eivät ole tätä soppaa keittäneet eikä direktiivin matka ole hidastunut Suomen toimien seurauksena, mutta tässä toimintaympäristössä joudumme operoimaan. EU-lainsäädäntöprosessit ovat monivaiheisia eikä asioiden mutkistuminen viime metreillä ole mitenkään ainutkertaista. Välillä jäsenmaat ja parlamentti tekevät myös laajempia diilejä, joissa yksi ikävä kompromissi niellään toisen myönnytyksen vastinparina.

EK:n näkökulmasta toivottavaa on, että direktiiviä voitaisiin edelleen selkeyttää aiempaan neuvottelutulokseen sisältyvien tulkinnanvaraisuuksien osalta. Erityisesti toivomme, että kahdesta direktiivin neuvottelutuloksen haastavimmasta asiasta, eli ryhmäkanne-elementistä ja todisteiden esittämisvelvoitteesta, kyettäisiin vielä neuvottelemaan siten, että ne eivät sisältyisi enää lopulliseen, hyväksyttävään direktiiviin.

Suomi on asiassa päätynyt kantaan, jossa se ”voi pidättäytyä äänestämästä” neuvottelutuloksesta osana isompaa joukkoa, eli Suomi voi myös äänestää kokonaisuuden puolesta. Äänestysratkaisu katsotaan ”viime hetken tilanteen pohjalta ja edellä mainittuja ehdotuksen elementtejä kokonaisvaltaisesti punniten”. Meillä ei EK:ssa ole näiden neuvotteluiden akuutista tilanteesta sellaista tilannekuvaa, että voisimme Suomen neuvottelijoita lähteä ohjeistamaan. Isossa kuvassa toivon viestimme olevan selvä: suomalaisten ja eurooppalaisten yritysten etu on, että kykenemme luomaan EU-tasoisia yhteisiä, selkeitä ja toimivia velvoitteita ja pelisääntöjä ihmisoikeuksien, ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi.