EU:lta askelmerkkejä Suomenkin jakamistalouteen

06.06.2016

Brysselin lainsäätäjät ovat tarttuneet uuden talouden kuumaan perunaan. Jakamistalouden suuntaviivat ovat monelta osin perusteltuja, arvioivat EK:n asiantuntijat.

DigiliikenneJakamistalous, vaihdantatalous, vertaistalous, välitystalous – uusi talous kehittyy monien käsitteiden alla. Yhteistä kaikille on tuotteiden, palveluiden tai muiden resurssien jakaminen digitaalisia ratkaisuja ja uusia liiketoimintamalleja hyödyntämällä.

Jakamistalous etenee maailmalla kulovalkean tavoin ulottuen yhä uusille toimialoille. Euroopassakin ilmiö asettaa niin kansalliset kuin EU-tason lainsäätäjät kolmen polttavan kysymyksen eteen:

1) Kuinka varmistetaan perinteisille toimijoille ja uusille tulijoille tasapuoliset kilpailuolosuhteet sääntelystä tulevien velvoitteiden suhteen?
2) Miten kuluttajansuoja, verotus ja vastuukysymykset hoidetaan, kun palveluntarjoajina ovat yksityiset ihmiset?
3) Kuinka Euroopan talous voisi hyötyä jakamistalouden ratkaisuista?

Näihin kysymyksiin tarvitaan selkeitä suuntaviivoja, jotta Eurooppa ei jäisi sivuun jakamistalouden läpimurrosta, muistuttaa digitalisatioon perehtynyt EK:n asiantuntija Jari Konttinen:

–Jakamistalouden tulevaisuutta ei kuitenkaan ratkaista vain EU-tason päätöksillä. Uusi talous tarvitsee aidot eurooppalaiset sisämarkkinat, joilla yksittäiset jäsenmaat etenisivät rohkeasti uuteen talouteen, yhteisten periaatteiden mukaisesti.

Komission ohjeistukset pähkinänkuoressa

EU:n komissio julkisti kesäkuun alussa pitkään odotetun strategiansa jakamistaloudesta (collaborative economy). Sen tavoitteena oli antaa jäsenmaille yhtäläiset suuntaviivat, joiden mukaan ne voisivat edistää jakamistaloutta.

Komissio ei ole esittämässä uutta EU-lainsäädäntöä, eikä peräänkuuluttamassa sitä jäsenvaltioilta. Sen sijaan se korostaa tarvetta selkiyttää ja soveltaa olemassa olevaa lainsäädäntöä uuteen jakamistalouteen. Komissio antaa jäsenmaille seuraavia evästyksiä:

• Markkinoille pääsyä ei tulisi estää asettamalla liiketoimintalupia, paitsi välttämättömissä poikkeustapauksissa. Välityspalveluilta itseltään lupia ei tulisi vaatia.

• Jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä ero ammattimaisten palveluntarjoajien sekä satunnaisesti palveluja tarjoavien kansalaisten välillä. Tässä tulee käyttää esimerkiksi toiminnan laajuutta kuvaavia kynnysarvoja.

• Ongelmatilanteissa välitysalustat voidaan vapauttaa vastuusta niiden tietojen suhteen, joita ne varastoivat palveluja tarjoavien puolesta. Komissio kehottaa jakamistalouden välittäjiä myös omaehtoisiin toimiin laittoimien aineistojen kitkemiseksi.

• Jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja epäoikeudenmukaisia kaupallisia käytäntöjä vastaan. Toisaalta pyydetään välttämään suhteettomien velvoitteiden asettamista yksityishenkilöille, jotka tarjoavat palveluja vain satunnaisesti.

• Jakamistaloudessa kansalaiset, yritykset ja asiakkaat kohtaavat uusissa rooleissa. Päättäessään siitä, kenet katsotaan työntekijäksi, jäsenvaltioiden tulisi harkita perusteina esimerkiksi alaisuussuhdetta alustaan, työn luonnetta ja siitä saatavia palkkioita.

• Jakamistalouden palveluntarjoajien ja alustojen on maksettava veroja kuten muidenkin. Jäsenvaltioita kannustetaan yksinkertaistamaan ja selkiyttämään verosääntöjen soveltamista. Jakamisalustojen tulisi tehdä yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa.

Komission suuntaviivat tulevat Jari Konttisen mukaan tarpeeseen, jotta jäsenmaissa edettäisiin kohti jakamistalouden sisämarkkinoita.

– Paljon kysymysmerkkejä jää kuitenkin ilmaan ja jäsenvaltioilla on paljonkin pelimerkkejä lainsäädäntötyössä. Tämä pelivara tulee käyttää viisaasti. Suomessa esimerkiksi liikennekaari-uudistus linkittyy jakamistalouteen henkilö- ja pakettikuljetusten osalta.

Myös EK:n IPR-asiantuntija Riikka Tähtivuori arvioi rakentavasti komission linjauksia välittäjän vastuusta:

– Hyvä, että esimerkiksi laittoman aineiston torjuntaan puututaan tässä vaiheessa ensisijaisesti itsesääntelyn keinoin. Tärkeää olisi, että uudet liiketoimintamallit myös mahdollistaisivat laillisten aineistojen saamisen markkinoille entistä laajemmin, nopeammin ja kustannustehokkaammin.

Euroopan komission tiedote ja tiedonanto jakamistaloudesta (yhteistyötaloudesta).